UPM:n Kajaanin tehtaan sulkemisaikeet eivät aivan tulleet tehtaan satavuotisjuhlallisuuksien "kunniaksi", mutta ei paljon muutenkaan. Tehdas täytti pyöreitä viime vuonna.
Vielä viime vuonna julkaistussa, Sakari Virtasen kirjoittamassa, satavuotishistoriikissa tehtaanjohtaja Kari Pasanen kertoi, että Kajaanin paperitehdas katsoo "luottavaisesti tulevaisuuteen", joskin hän arveli myös tuottavuuden kehitysohjelman jatkuvan lähivuodet intensiivisenä.
Kajaanin Puutavara Oy:n höyrysahana 1907 aloittanut metsäteollisuusyhtiö on ollut oleellinen osa kajaanilaista ja koko Kainuun elinkeinoelämää. Kajaanissa on pitkään puhuttu pelkästä "yhtiöstä", jolla on tarkoitettu Kajaani Oy:tä.
Patruuna-aikaan yhtiö huolehti hyvin työntekijöistään ja tarjosi terveydenhoitoa myös näiden perheenjäsenille.
UPM on viime vuosinakin mielellään esitellyt Kajaanin tehdasta tiiviinä yhteisönä, kuin yhtenä suurena perheenä. Vuonna 2002 UPM-Kymmene Kajaani sai hyvän työnantajan palkinnon työministeri Tarja Filatovilta (sd.).
Kajaani Oy keskittyi erityisesti kemialliseen metsäteollisuuteen eli paperi- ja sellutehtaiden kehittämiseen. Vaikka mekaaninen puu oli vain täydentävää toimintaa, sitäkin kehitettiin. Myös yhtiön monialaistamista kokeiltiin, mutta elektroniikka-ala pyöri heikolla kannattavuudella.
1980-luvulla Kajaani Oy:n markkinahenkisyys alkoi heräillä, ja sen osakekurssin vauhdikasta nousua saatiin ihmetellä. 1980-luvun puolivälissä Kajaani Oy tavoitteli Oulu Oy:n omistusta.
Pohjoissuomalaisessa metsäalan suuryhtiössä Pohjolan Paperi Oy:ssä piti yhdistää Kemi Oy, Oulu Oy ja Kajaani Oy ja liittää mukaan Rauma-Repolan Tornion ja Martinniemen sahat.
Toimialakamppailun voittajaksi selviytyi Veitsiluoto Oy, joka nappasi Oulun sellu- ja kemianteollisuuden. Kajaani Oy:lle jäi Oulun puusepänteollisuus ja puolet Pohjolan Voimasta.
Uuden sellutehtaan rakentamista Kajaaniin puuhattiin Metsäliiton ja Yhtyneiden Paperitehtaiden kanssa, mutta Pohjan Sellu -hanke kariutui, kun Metsä-Botnia ilmoitti rakentavansa Rauman-sellutehtaan.
Kajaanin tehtaasta tuli osa kansainvälistä UPM-Kymmeneä 1990-luvun puolivälissä.