En voinut uskoa todeksi, kun sattumalta kuulin, että Toppilansalmen rannalla seisovaa punatiilistä Vaasan Höyrymyllyn rakennusta puretaan.
Olin tuudittautunut siihen uskoon, että rakennus on lujasti suojeluksessa, olihan siihen rakennettavaksi suunniteltuja asuntoja ennakkomarkkinoitu jo vuosia sitten. Luulin monen muun kaupunkilaisen tavoin, että hanke oli vain seisahtunut ostajien kiinnostuksen puutteeseen.
Kun nyt kaivoin asian taustoja, todellisuus osoittautui monimutkaisemmaksi. Yritys nimeltä Toppilan Punainen Mylly Oy ennakkomarkkinoi vanhaan rakennukseen tehtäviä loft-asuntoja vuonna 2009 testatakseen, löytyisikö erikoiskohteelle kiinnostusta. Kalevan ensimmäisessä uutisessa puhuttiin 42:sta loft-tyyppisestä asunnosta.
Siinä vaiheessa rakennuksesta oli olemassa arkkitehtikuvat. Rakennuslupaa ei edes voinut olla, koska alueen kaavoitus oli kesken.
Rakennuksen teknisissä tutkimuksissa kävi myöhemmin ilmi, että se oli rakenteiltaan monimuotoinen: kellari oli betonirakenteinen, välissä kantavat rakenteet olivat terästä ja ylimmissä kerroksissa puuta. Kaikkea tätä verhosi tiilikuori.
Jos silloin olisi edetty vanhan teollisuusrakennuksen ehdoilla, se olisi tarkoittanut todella kalliita asuntoja, koska asuntoneliöitä siihen olisi saatu varsin vähän. Eräs asiantuntija arvioi, että silloin käytiin kuitenkin lähellä ratkaisua, joka olisi säästänyt vanhan rakennuksen.
Ajoituksessa oli myös huonoa tuuria. Kun Oulu porskutti parhainta Nokia-buumiaan, täältä olisi ehkä löytynyt rahaa kalliisiinkin rakenteellisiin ratkaisuihin ainutlaatuisen teollisuuskiinteistön säilyttämiseksi. Rahan vastineeksi olisi kuitenkin saatu todella poikkeuksellisia koteja upealta paikalta.
Ehkä kysymys on myös siitä, ettei Oulusta vain löytynyt sellaista korjausrakentamisen osaamista, jossa vanhan talon rakennetta ei olisi nähty vain ongelmana. Sellaista osaamista ei ole päässyt kehittymään, kun vanhat rakennukset on yleensä purettu pois alta tai korjattu niin kovalla kädellä, ettei vanhaa enää vanhaksi tunnista.
Suunnitelmat siis seisahtuivat, rakennus ränsistyi. Sen sisällä syttyi myös tulipalo vuonna 2009. Kesällä 2015 höyrymyllyn viereinen rakennus paloi, mikä oli ehkä viimeinen niitti vanhan talon kunnolle.
Karu totuus on, että rakennuksen viimeisinä vuosina mikään ei olisi voinut sitä enää pelastaa. Ihme, ettei se ehtinyt sortua Toppilansalmeen jo ennen purkamista.
Jos puuhaan olisi ryhdytty edes kymmentä vuotta aikaisemmin, tulos olisi luultavasti ollut toinen. Käytössä rakennus pysyy yleensä kunnossa, tyhjillään se jää ajan hampaan tuhottavaksi.
Toppilansalmen rannalle nousee nyt näköispatsas 1920-luvun teollisuuskiinteistöstä. Oikeasti alkuperäistä siinä on vain merenpuoleinen päätyseinä. Muuten se on suojelumääräyksen edellyttämällä tavalla ulkomitoiltaan ja ulkoiselta hahmoltaan suurin piirtein entistä vastaava.
Asunto-osakeyhtiöön tulee 98 modernia asuntoa, Toppilansalmen puolella ne ovat parvekkeellisia.
Ennakkotietojen perusteella vaikuttaa siltä, että rakennuksen ulkoista hahmoa voi luulla alkuperäiseksi syysillassa, jos katulamput ovat pimeinä.
Vaasan Höyrymyllyn kiinteistön kohtalo on mitä tyypillisintä oululaista korjausrakentamista. Liikkeelle voidaan lähteä kunnianhimoisesti, mutta lopulta käy kuten hiirelle kissan räätälinä: ei tullut takkia, tuli tuluskukkaro.