Helsingin hovioikeus on tuominnut valtion maksamaan korvauksia mieshakijalle, joka sivuutettiin Ulkomaisen taiteen museon (nykyinen Sinebrychoffin taidemuseo) johtajanimityksessä vuonna 1997.
Valtioneuvosto nimitti virkaan opetusministeriön esityksen mukaisesti filosofian lisensiaatti Ulla Huhtamäen.
Hovioikeuden mukaan nimitys oli tasa-arvolain vastainen, koska mieshakija oli häntä pätevämpi ja nimityksessä painotettiin eri ansioita kuin hakuilmoituksen mukaan oli tarkoitus.
Valtion pitää näin maksaa miehelle 8 400 euron korvaukset sekä 16 400 euron oikeuskulut.
Hakuilmoituksessa oli normaalien pätevyysvaatimusten lisäksi mainittu museon kehittämistarpeet.
Valtion taidemuseo esittikin virkaan filosofian kandidaatti Leif Tengströmiä, jonka monipuolisen työkokemuksen ja henkilökohtaisten ominaisuuksien katsottiin olevan avuksi museon kehittämisessä.
Lisäksi hän juuri esitarkastetun väitöskirjansa ansiosta tunsi erityisen hyvin vanhaa ulkomaista taidetta.
Opetusministeriö arvioi kuitenkin kolmen naishakijan ohittavan miehen pitkän museokokemuksensa ansiota.
Mieshakijalla oli yhteensä 23 vuotta taide- ja opetusalan työkokemusta, josta kuuden vuoden laskettiin vastaavan museotyötä. Hän oli mm. johtanut taidegalleriaa.
Virkaan valitulla Huhtamäellä oli takanaan 20 vuoden museoura, ja hän oli toiminut eri taidemuseoiden johtajana yhteensä 16 vuotta.
Lisäksi hän oli lisensiaatti, kun kaksi muuta naishakijaa olivat filosofian kandidaatteja, joten opetusministeriö esitti hänen nimittämistään museonjohtajaksi.
Kulttuuriministerinä opetusministeriössä toimi nimityksen aikaan Claes Andersson (vas.). Oikeudenkäyntiasiakirjojen mukaan myös ministeri arvioi, että virkaan löytyi Tengströmiä pätevämpiä naishakijoita.
Tasa-arvovaltuutettu miehen kannalla
Tasa-arvolain mukaan työnantaja syyllistyy syrjintään, jos pätevin hakija ohitetaan ja tehtävään valitaan toista sukupuolta oleva henkilö, jollei työnantaja pysty hyväksyttävästi perustelemaan ratkaisuaan muilla syillä.
Tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkinen katsoi nimityksen jälkeen antamassaan lausunnossa, että Tengström oli ulkomaisen taiteen tuntemuksensa, kansainvälisen kokemuksensa, kielitaitonsa ja kehittämistyöhön liittyvän kokemuksensa ansiosta Huhtamäkeä pätevämpi.
Mäkinen erehtyi kuitenkin pitämään Huhtamäen opintoja taidehistoriassa todellista lyhyempinä.
Helsingin käräjäoikeus katsoi kesällä 2000, että museokokemuksen painottaminen oli museonjohtajan valinnassa perusteltua.
Hovioikeus päätyi kuitenkin toiselle kannalle ja kumosi perjantaina antamallaan päätöksellä käräjäoikeuden ratkaisun.