Tuomioistuinten päätöksiä ei ratkaista yleisöäänestyksillä, mutta Itä-Suomen hovioikeus on tehnyt niin monta kohua herättänyttä ratkaisua, että keskustelu sen linjasta on oikeutettua.
Itä-Suomen hovioikeus on ottanut seksuaalirikoksiin, myös lapsiin kohdistuviin, lievemmän linjan kuin alueen käräjäoikeudet. Juuri tuollaiset rikokset herättävät aina voimakkaan paheksuvia tunteita. Lieventäviä seikkoja ei hevin ymmärretä. Itä-Suomen hovioikeus on kuitenkin ollut poikkeuksellisen lempeä myös muihin hovioikeuksiin verrattuna ja hyväksynyt yllättäviä asioita tuomion lieventäjiksi. Siksi linjasta on aiheellista käydä julkista keskustelua.
Tuorein häly Itä-Suomen hovioikeuden ympärillä aiheutui sen presidentin Markku Arposen lausunnosta, jonka mukaan Mikkelin käräjäoikeuden pedofiilille marraskuussa langettama kymmenen vuoden vankeustuomio hyvin mahdollisesti alenee, jos siitä valitetaan. Valitusaste olisi juuri Arposen johtama hovioikeus. Hän perusteli arviotaan sillä, että ensimmäistä kertaa tuomittu pedofiili sai maksimirangaistuksen.
Mikkelin käräjäoikeuden laamanni Pekka Aaltonen oli julkisuudessa toista mieltä rangaistuksen ankaruudesta. Hän huomautti, että tuomio tuli useista eri teoista, jolloin maksimirangaistus olisi 13 vuotta vankeutta.
Onpa tuomio maksimissaan tai ei, niin poikkeuksellisesti hovioikeuden presidentti menetteli. Siinä asemassa tavataan pidättäytyä lausunnoista, jotka innostavat valittamaan. Vahvat perusteet on myös usean asiantuntijan esittämälle arviolle, että Arponen jääväsi näin itsensä jutun jatkokäsittelystä. Kokeneelta tuomarilta ei sellaista menettelyä olisi odottanut.
Monetkansanedustajat ja myös oikeusministeri Johannes Koskinen kummeksuivat Itä-Suomen hovioikeuden edellistä kohuratkaisua, joka vapautti 66-vuotiaan, satoja kertoja viittä 13-15-vuotiasta poikaa vuosina 1988-92 seksuaalisesti hyväksi käyttäneen miehen. Kuopion käräjäoikeus piti tekoja törkeinä ja langetti syyskuussa 2002 niistä 3,5 vuoden vankeustuomion. Itä-Suomen hovioikeus vapautti miehen vuoden alussa antamassaan tuomiossa vankeusrangaistuksesta ja tuomituista 40 000 euron korvauksista. Hovioikeuden mielestä teot eivät olleet törkeitä, joten ne olivat vanhentuneita.
Hovioikeus huomautti perusteluissaan, että jos joku kärsi teoista kipua, se oli masokistisia taipumuksia omaava tuomittu. Aiheellisesti on kysytty, eikö hyväksikäytetyille aiheutunut henkisiä vaurioita, esimerkiksi ahdistusta.
Seurauksena voi olla ainakin se, että lainsäätäjät ryhtyvät pohtimaan seksuaalirikosten vanhenemissäännöksiä. Oikeusistuimet tekevät työtään eduskunnan hyväksymien pykälien perusteella, mutta tulkinnanvara on huomattava, kuten kyseinen tapahtumasarja osoittaa. Jos korkeimmalta oikeudelta haetaan tässä tapauksessa valituslupaa ja se myönnetään, ainakin törkeyden asteeseen tulee lisäselvyyttä.
Moni raiskaustuomio lieveni Itä-Suomen hovioikeudessa viime syksyn aikana. Niin kansalaismielipide kuin alueen käräjäoikeudet näyttävät siten olevan hovioikeuden kanssa eri linjoilla seksuaalirikoksiin syyllistyneiden rankaisemisesta.
Hovioikeuden presidentti Arponen perustelee linjaa sillä, että kovimpia rangaistuksia on annettava varovaisesti, koska aina voi teoriassa tulla eteen vielä törkeämpi teko. Lapin yliopiston lainkäytön professori Jyrki Virolainen on oikeassa sanoessaan, ettei perustelu vaikuta hyvältä. Rangaistuksia ei ole lainsäädännössä määritelty sellaisiksi, että tuomioistuinten pitää jättää niitä langettaessaan myös vastaisen varaa. Niin menetellessään hovioikeus ottaa lainlaatijan aseman.