Naiset olivat arabikevään eturintamassa vaatimassa autoritääristen hallintojen kaatamista. Nyt naiset ovat kadonneet julkisuudesta.
Vallankumouksella on tapana syödä lapsensa ja pelättävissä on, että arabikevään naisille käy samoin. Varsinkin islamistipuolueiden nousu arabikevään demokratiaan pyrkivissä maissa on herättänyt huolta naisten asemasta.
Epäilyjä ovat ruokkineet mielenosoituksissa naisiin kohdistuneet seksuaaliset loukkaukset. Myös länsimaiset toimittajat saivat niistä osansa, kun kiihtyneet miesjoukot heittäytyivät hävyttömiksi.
Hätkähdyttäviä ovat havainnot arabikevään maiden pääkaupunkien yleisilmeen muuttumisesta viime vuosikymmeninä. Leninkien, minihameiden, farkkujen ja pukujen tilalle ovat tulleet huivit ja pitkät kaavut.
Neuvostovalta Afganistanissa oli naisten kannalta kiistatta parempi kuin talibanien hirmuhallinto.
Näkökulmaa on kuitenkin syytä laajentaa. Gallupin 19:ssä arabimaassa viime vuonna tekemä laaja mielipidekysely, vuosi arabikevään jälkeen, valottaa asiaa syvemmältä.
Sen perusteella ei voi tehdä yksinkertaista johtopäätöstä, että naisia oltaisiin järjestelmällisesti ja tietoisesti työntämässä marginaaliin.
Murroksessa on esiintynyt näkemyksiä, joissa uskonnollisessa retoriikassa kielletään naisten oikeudet. Vastaavasti naiset ovat ymmärtäneet, että heillä on muutoksessa eniten menetettävää, joten he ovat aktivoituneet poliittisesti.
Miehet eivät yksiselitteisesti vastusta naisten aseman kohentamista yhteiskunnassa, vaan uudistuksille on laajaa kannatusta. Käytännössä naiset ja miehet jakavat varsin pitkälti yhteiset arvot myös siitä, että uskonnon pitäisi näkyä jollakin tavalla lainsäädännössä.
Vallankumouksen pyörteessä naiset, mutta myös miehet kokevat, että heidän asemansa ja tulevaisuudennäkymänsä ovat heikentyneet.
Arabimaat eivät ole yhtenäinen möykky, vaan niiden välillä on eroja. On patriarkaalista feodalismia, islamistista teokratiaa, sortavaa diktatuuria ja horjuvaa demokratiaa.
Saudeissa nainen ei saa ajaa edes autoa, mutta Tunisiassa arabikevään jälkeen laki edellytti, että ehdokaslistoilla joka toisen on oltava nainen.
Suurimpia esteitä naisten tasa-arvon tiellä ovat kansantalouksien romahdus, korkea työttömyys, turvallisuuden heikkeneminen ja koulutuksen puute.
Arabimaissa naisten osallistuminen työmarkkinoille on vähäisempää kuin missään muualla. Se on suoraa seurausta heikosta koulutustasosta. Naisten lukutaito vaihtelee Libanonin 92 prosentista Jemenin 49 prosenttiin.
Kuten aina taantumassa, naisia työnnetään kotiin vetoamalla naisille sälytettyihin perhevelvollisuuksiin. Arabimaissa vallitsee edelleen käsitys miehestä perheenelättäjänä. Samaan aikaan miljoonia naimaiässä olevia miehiä on työttömänä.
Naisten asema on arabikevään kokeneissa maissa enemmän riippuvainen taloustilanteesta kuin uskonnollisista painotuksista. Tässä piilee kuitenkin vaara, jos uskonnollista retoriikkaa ruvetaan käyttämän talousongelmien takia naisten aseman rajoittamiseen.
Gallup päätteleekin, että uudet työpaikat, talouden kehittyminen ja hyvä hallinto ovat maallistumista tärkeämpiä tekijöitä arabikevään maiden tasa-arvoiselle kehitykselle.
Arabikevään maissa tilanne ei missään tapauksessa ole vakiintunut. Yhteiskunnat ovat yhä liikehdinnässä, myös naisten osalta.
Pakistanissa on syntynyt uusi animaatiohahmo Burka-kostaja, joka taistelee tyttöjen koulunkäynnin puolesta inhottavia talibaneja vastaan.
Tyttöjen uudesta esikuvasta kuullaan vielä, ja sellaisia arabikevään naiset tarvitsevat.