Kun Kalevan verkkolehdessä julkaistiin uutinen ensi torstaina järjestettävästä Pallastunturin matkailukeskuksen laajentamissuunnitelman yleisötilaisuudesta, vastaisku tuli varttitunnin päästä.
Ensimmäinen kommentoija suri sitä, että viimeinen siru oikeaa Lappia häviää. Hieman myöhemmin toinen kirjoittaja oli jättämässä hyvästejä maan upeimmalle tunturialueelle ja kolmas henkilö kysyi, ”onko kaikki pakko tuhota”.
Reaktiot eivät yllättäneet. Pallaksen rakentamisen puolesta ja vastaan on käyty viime vuosina fanaattistakin keskustelua.
Kiivaimmat Pallaksen puolustajat luovat mielikuvia siitä, että kansallispuiston alueella sijaitsevan hotellin seutu muistuttaa tulevaisuudessa Kittilän Leviä, jos uudistukset sallitaan
Tällä hetkellä Levin ja Pallaksen palvelut ovat valovuoden päässä toisistaan.
Levillä on hotelleja, ravintoloita ja mökkejä valita asti, mutta Pallaksen laskettelurinteiden tuntumasta löytyy tasan yksi hotelli. Se on kymmeniä vuosia vanha hirsirakennus, joka näyttää kasvaneen tunturiin kiinni.
Siinä missä Levi on talvisin trendikkäiden lomailijoiden menomesta ja bilekaupunki, vain 55 kilometrin päässä sijaitseva Pallas on rauhan tyyssija. Siellä viihtyvät erityisesti hiihtäjät ja telemarkin laskijat.
Se, että uudistukset tekisivät Pallaksesta Levin kaltaisen paikan, ei ole realistinen väite.
Ratkaisevat suuntaviivat Pallaksen kehittämiselle löytyvät laista, joka on säädetty Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta. Siinä rakentaminen on rajattu 7,5 hehtaarin alueelle nykyisen matkailukeskuksen tuntumaan. Matkailua varten saa rakentaa enintään 10 000 kerrosneliötä.
Levin kohdalla puhutaan täysin erilaisista luvuista. Yksinomaan viime vuoden lopulla hyväksytty Ylä-Levin asemakaava on laajuudeltaan yli 25 hehtaaria, ja rakennusalaa moninkertainen määrä Pallakseen verrattuna.
Tässä yhteydessä lienee syytä sanoa, että Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on minulle tuttu paikka. Tykkään erittäin paljon alueen avaruudesta, karusta luonnosta ja tunturituulesta.
En kuitenkaan osaa yksiselitteisesti vastustaa nykylain sallimaa uudistusta.
Ymmärrän sen, että vuosikymmeniä vanhaan hirsihotelliin liittyy erityisesti vanhemmalla sukupolvella aimo annos nostalgiaa ja tunnelmaa. Siitä huolimatta majoitustilojen päivittäminen tälle vuosituhannelle ei ole lainkaan huono idea.
Pallaksen hotellikeskustelussa on nostettu esiin myös se, että hotelli siirrettäisiin kansallispuiston ulkopuolelle.
Nykyisen sijainnin hyvä puoli on se, että hotellilta tunturiin lähtijä ei tarvitse autoa. Vaellusreitit ja hiihtoladut lähtevät pihasta. Lisäksi nykyisellä paikallaan hotelli ei mielestäni juuri haittaa puistossa liikkujia.
Moni Pallaksen kävijä haikailee luonnonrauhan perään ja pelkää, että se katoaa matkailukeskuksen uudistamisen myötä.
Tosiasia on kuitenkin se, että Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on jo nyt Suomen suosituin kansallispuisto, jonka kävijämäärät ovat viime vuosina vain kasvaneet. Vuonna 2013 kävijöitä oli reilut 488 000, kun vuonna 2010 heitä oli 436 000.
Kansallispuiston suosio ei ole riippuvainen yksinomaan hotellin tasosta.
Pallaksen reitistö on sen verran hyvin merkitty, maasto kohtuullisen helppokulkuista ja maisemat niin komeiksi kehuttu, että moni ensikertalainenkin päätyy vaellukselle Hetta–Pallaksen reitille. Tietääkseni se on ollut myös monen koululuokan vaelluskohde.
Jos kokenut eränkävijä haluaa välttää muita vaeltajia ja lisää rauhaa, kannattaa varmaan ottaa kartta ja kompassi ja poiketa paljon tallatuilta pääreiteiltä.
Ja toisaalta, riittäähän kairoja muuallakin kuin Pallaksella. Jos Suomen Lappi alkaa olla turhan tuttu, lisää maisemia löytyy naapurimaista.