Sapporo Sieltä häntä nyt tuodaan. Haudanvakava ja kalmankalpea Harri Olli astelee Sapporon talviolympiamuseon aulaan Kansainvälisen hiihtoliiton mediakoordinaattorin perässä ja kiipeää korokkeelle. Kansainvälinen pressitilaisuus, paha paikka. Itse asiassa pahempi kuin valmistautuminen toisen kierroksen hyppyyn, Harri Ollin täytyy myöntää.
FIS:n Mediakoordinaattori esittelee Suomen mäkijoukkueen uuden, nousevan tähden. Miltä nyt tuntuu?
"I don't know", myöntää Harri Olli. "Amazing. My jump was surprise for me."
Miten tähän on tultu?
"I trained hard and it seems to be working", hän vastaa. Poskilla palavat punaiset läikät.
Seuraavaksi nuoren miehen piirittää kotimainen lehdistö. Harri Olli perääntyy hitaasti kohti seinää takanaan. Enkelinkiharat ja eksynyt katse voisivat kuulua paljon nuoremmalle kuin 22-vuotiaalle.
Mutta älkää antako ulkonäön hämätä. Oikeasti mies on kuumakalle!
Aamulla päävalmentaja Tommi Nikunen ajoi Harri Ollin ulos kentältä joukkueen lentopallo-ottelussa. Kuopus paiskoi palloa täysillä salin kattoon ja huuteli verkon toiselle puolelle mitä sattuu. Sen jälkeen hän leijui omissa maailmoissaan koko päivän. Päävalmentaja piti pojalle puhuttelun ja pelkäsi, että kisalataus menee jo överiksi.
Harri OIli, sinulla on siis tulinen luonne?
"Niin kai sitten", Harri Olli nielaisee.
Nyt on pakko lähteä urheilu-uran toiseen dopingtestiin. Miten tässä näin kävi?
Lakki päästä!
Tuntia aikaisemmin, puoli kahdeksalta illalla, Harri Olli seisoo Okurayaman mäkimontun pohjalla ällikällä lyötynä. Hän on mäkikisan johdossa! Tornissa on enää Simon Amman!
"Sinä voitat", sanoo vieressä seisova Janne Ahonen. Amman voittaa. Hopeaa! Mitä tässä nyt pitää tehdä?
Hätiin tulee kokemuksen syvä rintaääni. Janne Ahonen viittoo suuntaa ja FIS:n mäkijohtaja Walter Hofer taluttaa nuoren miehen mixed zonelle. Ensin kansainväliset tv-yhtiöt, ole hyvä. Harri Olli katsoo kameraan ja vastaa, kun kysytään. Sitten kotimaiset. Nyt saa vastata jo suomeksi. Harri Olli on unohtanut vaihtaa kypärän pipoon.
Hofer kääntää rintamasuunnan takaisin mäkimonttuun, jonne on ilmestynyt palkintopalli. Kisamaskotti, Norkey-peura tanssii vieressä. Nyt Harri Olli tietää, mitä pitää tehdä. Villeimmissä unelmissaan hän on kuvitellut tämän hetken.
Rovaniemeläinen kiipeää hopeamitalistin korokkeelle ja hyppää äksänä ilmaan. Mitali ripustetaan kaulaan, sitten tulee Sveitsin kansallislaulu. Voi ei! Harri Olli unohtaa ottaa kypärän päästään. Äkkiä nyt!
Syömään ja suihkuun
Kello käy iltakymmentä. Janne Ahonen on juuri poistunut Sapporo Prince -hotellin aularavintolan suomalaispöydästä viimeisenä mäkimiehenä ja noussut hissillä tornihotellin uumeniin. Mutta sieltä tulee Harri Olli! Kaulassa hopeaa, perässä valtava varustekassi.
Luuletko, että saat vaikka lasin shampanjaa?
"Ei kai sitä. Nyt pitää mennä syömään."
Pöytäseurana istuvat lajijohtaja Janne Marvaila, joukkueen lääkäri Juha M. Venäläinen ja pappi Leena Huovinen. Taas kamera. Harri Ollin täytyy työntää riisi, vihreä salaatti ja tuoremehu syrjään ja poseerata mitalin kanssa. Se kuuluu nostaa kasvojen tasalle.
Ensin lähtee lajijohtaja, sitten pappi. Lääkäri jää vielä pöytään, kun kotkanpoika tulee ulos ravintolasta.
Ei yksi olut maistuisi?
"Ei kyllä voi lähteä edes yhdelle. Joukkuekisa huomenna", Harri Olli pahoittelee.
Ei, ei tässä mitään sääntöjä ole. Se on vain joukkueen eteen.
"No, jos joku alkoholiton drinkki. Ensin pitää kyllä käydä suihkussa."
Ihan jees
Yhdeltätoista illalla hopeamitalimies saapuu 28. kerroksen näköalaravintolaan.
Ei, Suomesta ei ole kuulunut mitään. Puhelin ei toimi, pitäisi olla 3G.
Mitenkähän tulee uni silmään?
"En tiedä. On vähän ylikierroksia. Voihan sitä hakea käytävän automaatista vaikka sitä kylmää kahvijuomaa", Harri Olli pohtii.
Rovaniemen tuorein MM-mitalisti istuu poseeraamaan ikkunan ääreen öisen Sapporon valot takanaan. Nyt se käy jo aavistuksen luontevammin.
Harri Ollin ensikosketus arvokisatunnelmaan tapahtui tässä samassa paikassa keskiviikkoaamuna. Suomen joukkueen avausinfossa piti nousta seisomaan ja kertoa, miltä ensimmäiset aikuisten arvokisat vaikuttavat.
"Ihan jees", Harri Olli sanoi.