Oulu Oulun Sanginsuussa asuvan Martti Turkan omistamat hulppeat metsät vaihtoivat omistajaa luontevasti tilan sukupolvenvaihdoksen myötä. Nokialla työskentelevä poika otti vastaan vajaat kolme vuotta sitten Oulujoen varressa olevan tilan.
Vaihdos tehtiin harkiten ja riidoitta perheen toisen lapsen, tyttären kanssa. Verottajan kanssa väännettiin pitkään kättä metsien arvosta, mutta kohtuuratkaisuun kuitenkin päästiin.
Metsää hoidetaan hyvin. Näin ei ole kuitenkaan läheskään aina.
Huonosti hoidetuista metsistä on tullut puun saantiin vaikuttava ongelma. Kuolinpesät ja perikunnat ovat yhä suureneva riskitekijä. "Pattitilanteeseen ajaudutaan liian usein. Metsän hoito jää retuperälle, kun yksi kuolinpesän osakas voi jarruttaa asioiden hoitoa", sanoo metsätalousinsinööri Pertti Tervonen Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskuksesta.
"Usein perikunnissa riittää yksimielisyyttä isoon puukauppaan heti kun metsäpalsta saadaan, mutta metsän hoidossa yksituumaisuus jo unohtuu", toiminnanjohtaja Mikko Harju Oulun Seudun metsänhoitoyhdistyksestä kertoo.
Suunnittelu, sopiminen, ammattilaisten kuuntelu ja paperille pantavat sopimukset ovat maanviljelijä Turkan lääkkeet sukupolvenvaihdoksen kunnolliseen hoitoon. "Ja vaihdon pitää tapahtua ajoissa. Kun vaarin pää on kuukahtanut, sopiminen on jo paljon vaikeampaa."
Jakamattomat kuolinpesät ongelma
Perikunnat, kaupunkilaiset sekä harmaantuvat ja naisistuvat metsänomistajat ovat yhä useammin arkipäivää. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio on joulukuussa julkaistussa esiraportissaan huolissaan metsätilojen hoidosta sukupolvenvaihdoksissa. Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaan projektiin on vielä tänä vuonna luvassa jatkoa. Siinä selvitetään tarvittavia palveluja sukupolvenvaihdosten helpottamiseksi.
Yli 70 -vuotiaita metsänomistajia on lähes 50 000. Heidän lisäkseen sukupolvenvaihdos koskettaa varovasti laskien vähintään 160 000 ihmistä.
Metsäkeskuksen raportin mukaan sukupolvenvaihto-ongelmaa lähestytään usein pelkästään vero- ja rahakysymyksenä, vaikka siihen liittyy paljon tunteita, suvun sisäisiä asioita ja sukupolvien välisiä ongelmia.
"Ottakaa järki käteen", metsätalousinsinööri Pertti Tervonen korostaa. Hän törmää työssään monenlaisiin perikuntien ongelmiin.
"Yrittäkää löytää metsästä kiinnostunut osakas, joka lunastaisi muut ulos. Tai myykää metsä ulkopuoliselle. Jakaminen on harvoin hyvä vaihtoehto, koska metsät ovat jo nyt liian pirstaloituja."
Perikunnassa on monenlaisia ristiriitaisia etuja. "Joku on rutiköyhä, toiselle metsällä ei ole taloudellista merkitystä ja kolmas välittää piut paut koko metsästä", Tervonen varottaa.
Metsien kauppa raukeaa usein aivan liian suuriin hintaodotuksiin, koska osakkaat ajattelevat tunteella. Metsän arvosta jopa 90 prosenttia muodostuu puiden hinnasta.
Jos tila jää kuitenkin yhteisomistukseen, kaikilta osakkailta kannattaa hankkia valtakirja eniten tietävälle tai kiinnostuneelle osakkaalle, joka voisi huolehtia asioista. Silloin ei tarvitse olla joka risaukseen kaikkien Amerikan serkkujen lupaa.
"Suunnitelkaa, teettäkää metsätaloussuunnitelma ja toteuttakaa sen mukaiset hoitotyöt", Tervonen korostaa. Metsäomaisuuden arvoon vaikuttaa ennen kaikkea se hoito. "Tuotto voi olla jopa kymmenen prosenttia, mutta voi jäädä myös miinukselle."
Perikunnan metsätilille kannattaa jättää myös pesämuna, ettei tarvitse elää kädestä suuhun.
