Sanonta "kirkolla on aikaa" on otettu todesta työssä, jossa Suomen evankelisluterilainen kirkko yrittää muodostaa kantaansa homo- ja lesboparien siunaamiseen. Tämä konkretisoitui maanantaina, kun piispainkokouksen työryhmä julkisti mietintönsä neljättä vuotta kestäneen työn jälkeen.
Lain mukaan samaa sukupuolta olevat ovat voineet Suomessa rekisteröidä parisuhteensa vuodesta 2002. Samana vuonna kirkon suhtautuminen asiaan nousi esiin kirkolliskokouksessa. Sieltä kysymys siirtyi piispainkokoukselle. Nyt seitsemän vuotta myöhemmin piispojen asettama työryhmä sai asiasta valmiiksi mietintönsä. Käsittely on silti yhä pahasti kesken. Seuraavaksi teeman käsittely jatkuu taas piispojen kesken, joilta se aikanaan palaa kirkolliskokoukseen.
Vanhasta sanonnasta voi tähän asti nähdyn perusteella muotoilla uuden version: "Kirkko pelaa aikaa." Siitä näyttää olevan kysymys.
Päättämisen vaikeutta ei sinänsä kannata ihmetellä. Suhtautuminen homoseksuaalisuuteen, julkihomoihin ja -lesboihin kirkon työntekijöinä sekä homoparien siunaaminen ovat kysymyksiä, jotka jakavat kirkon jäsenistön ja työntekijöiden kantoja vähintään yhtä jyrkästi kuin aikanaan kysymys naisten pääsystä papiksi.
Nyt mietintönsä jättänyt ryhmä rohkeni sentään vetämään asiassa suuntia. Linja kulkee vanhoillisen ja liberaalin leirin välimaastossa.
Edellisen suunnan toiveita työryhmä murentaa esittämällä, ettei parisuhteen rekisteröinti voisi estää henkilön työskentelyä kirkon palveluksessa. Liberaalien vankkurien vetäjäksikään työryhmä ei lähde, sillä se ei esitä kirkollisen toimituksen kaavan laatimista parisuhteensa rekisteröineiden homo- ja lesboparien siunausta varten. Tapahtumasta ei siis haluta avioliittoon vihkimisen tapaista toimitusta.
Työryhmä kuitenkin toteaa sen tosiasian, että kirkon on luotava yhteinen linja niihin tilanteisiin, joissa sen työntekijöiltä tullaan pyytämään rekisteröidyn suhteen siunausta. Ratkaisuksi esitetään nyt mallia, jossa sovellettaisiin esimerkiksi kodin siunaamisen kaavaa tai vapaamuotoisen rukoushetken mallia.
Ajanpeluun loputon jatkaminen ei kirkon ratkaisuksi käy. Kantaa pitää joka tapauksessa jossain vaiheessa ottaa, ja mikä se sitten onkaan, toinen tai kummatkin leirit hermostuvat joka tapauksessa. Paineita nopeaan ratkaisuun synnyttää se, että osa kirkon papeista on yhteisen linjauksen viipyessä jo omin päin luonut homo- ja lesboparien siunaamisen käytäntöjään.
paakirjoitus@kaleva.fi