Kirkon seurakunnissa käydään vaalit poikkeuksellisen mielenkiintoiseen aikaan.
Kirkko on viime viikot ollut lähes ennen kokemattoman keskustelun keskiössä kaikilla turuilla ja toreilla. Eikä vain keskustelun kohteena, vaan juuri kirkkovaalien alla kymmenettuhannet ihmiset äänestivät jaloillaan ja erosivat kirkosta.
Syy kirkon ympärillä vellovaan liikehdintään voidaan panna television homokeskustelun piikkiin. Homokeskustelussa kirkon virallinen varovainen kanta hukkui kirkossa voimakkaana yhä vaikuttavien, homot tuomitsevien näkökantojen alle. Tämä vihastutti monet, joitakin toki myös ihastutti.
Seurakuntavaalien ennakkoäänestys alkaa tänään ja päättyy 5. marraskuuta. Varsinainen vaalipäivä on isänpäivänä, 14. marraskuuta.
Vaaleissa valitaan noin 7 000 luottamushenkilöä kirkon kaikkiaan 449 seurakuntaan. Kirkkokansa saa valita edustajansa 23 000 ehdokkaan joukosta kirkkovaltuustoihin ja seurakuntayhtymissä myös seurakuntaneuvostoon ja yhteiseen kirkkovaltuuston.
Luottamushenkilöiden keskeinen tehtävä kirkossa on huolehtia varsin maallisista asioista, nimittäin kirkon raha-asioista. Kirkkovaltuusto on seurakunnan korkein hallintoelin, joka päättää seurakunnan tuloista ja menoista, kirkollisverosta sekä rakennuksista ja virkojen perustamisista.
Kirkkovaalit eivät tähän saakka ole juurikaan kiinnostaneet kirkon laajaa jäsenkuntaa, joka kattaa edelleen lähes 80 prosenttia kansasta. Jäsenmäärä on jatkuvasti laskenut tasaiseen tahtiin. Homokeskustelun seurauksena laskuun tuli poikkeuksellinen
piikki.
Viime vaaleissa äänestysprosentti nousi, mutta oli vain 14,5. Nousu johtui siitä, että ihmiset saattoivat äänestää ennakkoon marketeissa ja erilaisissa muissa ei-kirkollisissa tiloissa.
Nyt lisäapua vaali-innostukseen haetaan sitä kautta, että 16-vuotiaat pääsevät ensimmäistä kertaa vaaliuurnille. 16 vuoden ikä on siinä mielessä otollinen, että tuossa iässä on juuri käyty rippikoulu ja nuori lienee suotuisimmillaan vastaamaan seurakunnan kutsuun.
Monen 16-vuotiaan on kuitenkin vaikea tehdä itsenäisiä päätöksiä tällaisissa valintatilanteissa. Eikä innostusta lisää se, että harvassa kodissa vaalit koetaan tärkeiksi.
Seurakuntavaaleissa voivat äänestää vielä nekin, jotka erosivat kirkosta homokeskustelun siivittämänä. Lain mukaan äänioikeutettuja ovat ne, jotka kuuluivat kirkkoon vielä elokuun puolivälissä.
Eri asia on, onko se moraalisesti kovinkaan kestävää. Voi olettaa, että ne jotka löivät nyt kirkon oven kiinni pysyvästi, tuskin sitä vaaleja varten käyvät avaamaan.
Mielenkiintoista on nähdä, mikä vaikutus käydyllä kohulla on äänestysaktiivisuuteen. Ainakaan juuri enempää kirkosta ei voida puhua ja kirjoittaa kuin viime viikkoina on tapahtunut. Mutta eri asia on, innostaako se kansan uurnille vai onko vaikutus peräti päinvastainen.