Kirkolliskokouksen päätös homoparien puolesta rukoilemisesta on puhdas nahkapäätös. Jotain oli pakko tehdä, ja tämä raja ylitettiin rimaa hipoen.
Jos joku ajattelee, että kirkolliskokous panee päätöksellään pisteen evankelisluterilaista kirkkoa ravisuttavalle homokeskustelulle, hän erehtyy. Kirkolliskokous päätti homokysymyksestä vain sen verran, mikä oli välttämätöntä. Tästä seuraa, että suhtautuminen homoihin puhuttaa kirkkokansaa vastaisuudessakin.
Suhtautumisessa homoihin näyttää käyvän samalla tavalla kuin naispappeusasiassa. Kirkko kiertää asian ydintä kuin kissa kuumaa puuroa niin kauan kun sen on pakko ottaa oikeasti kantaa. Hyssyttely ei kanna pitkälle tulevaisuuteen. Samaa sukupuolta olevat parit saanevat ennemmin tai myöhemmin yhtäläiset oikeudet heteroparien kanssa, ja silloin kirkkokin joutuu ottamaan homoasiaan uudelleen kantaa.
Evankelisluterilainen kirkko on menettänyt jäseniään tänä vuonna enemmän kuin kertaakaan historiansa aikana. Tähän mennessä kirkosta on eronnut lähes 60?000 ihmistä, yksistään TV2:n homoillan jälkeen noin 43?000. Näillä näkymin kirkon jättänee vuoden aikana 70?000--80?000 ihmistä.
Kirkon johto on ollut yhtä vaikeassa paikassa homoasian kanssa kuin se oli aikoinaan naispappeuskysymyksessä. Syy tähän on selvä: näkemykset kirkon sisällä poikkeavat niin paljon toisistaan, että yhteistä linjaa on erittäin vaikeaa rakentaa. Yhä on niitä, jotka pitävät homoutta syntinä tai sairautena ja toisaalta niitä, jotka hyväksyvät samaa sukupuolta olevien yhdessäolon aina avioliittoa myöten. Kirkon johto taiteilee ääripäiden välissä.
Homoasiassa kirkko on perinteisesti ollut jarrumiehen roolissa. Kirkko vastusti homoseksuaalisuuden poistamista rikoslaista 1970-luvulla ja sairausluokituksesta 1980-luvulla sekä samaa sukupuolta olevien parisuhteen rekisteröintiä 2000-luvulla.
Kirkolliskokouksen nyt ottama kanta, jonka mukaan pappi tai kirkon työntekijä voi rukoilla homoparin kanssa tai puolesta, on askel eteenpäin mutta tuskin enempää kuin väliaikaisratkaisu. Ratkaisulla saavutettiin linnarauha.
Keskustelu samaa sukupuolta olevien parien siunaamisesta ja avioliittoon vihkimisestä ei lopu tähän. Yleinen ilmapiiri yhteiskunnassa on muuttunut niin paljon samaa sukupuolta olevien liittoja kohtaan, että mikäli kirkko haluaa elää muun yhteiskunnan sykkeessä, se joutuu ottamaan homokysymyksen uudelleen esille ja linjaamaan, mitä sen sanoman ytimeen kuuluva ihmisten yhdenvertaisuus oikein merkitsee tässä kysymyksessä.
Kirkollisvaalit käydään sunnuntaina ja maanantaina. Homoasian vaikutusta vaaliaktiivisuuteen on ennakoitu, sillä onhan kirkko saanut sen takia valtavaa huomiota. Ennakkoäänestysvilkkaus antaa osviittaa siitä, että uurnilla saatetaan käydä ainakin jossain määrin ahkerammin kuin aikaisemmin.
Kirkolliskokouksen homolinjaus tuskin saa aikaan sen suurempaa ryntäystä uurnille. Eri asia on, koskettaako tämä keskustelu kirkon jäseniä niin paljon, että jokainen haluaa ottaa kantaa asiaan. Joka tapauksessa nyt siihen tarjoutuu mahdollisuus. Ehdokkaita on laidasta laitaan kunhan vain salaperäisten vaaliliittojen takaa omansa löytää.