"Olimme hiukan naiiveja". Työhuoneessaan, josta avautuu näkymä Pushkin-aukiolle, jossa demokraatit pitivät joukkokokouksiaan 1980- ja 1990-luvuilla, Juri Levada pohtii "homo sovieticusin" piinaa, 15 vuotta Mihail Gorbatshovin aloittamien uudistusten jälkeen.
Naiivi? Adjektiivi ei tunnu sopivan tähän rauhalliseen mieheen, joka 73-vuotiaana on Venäjän arvostetuin sosiologi. Hän on kieltäytynyt kompromisseista. Yhdessä tutkijaryhmänsä kanssa Juri Levada jatkaa edelleen venäläisen yhteiskunnan tutkimista. Se on hänelle intohimo ja moraalinen velvollisuus.
"Tarkoitan, että odotuksemme olivat toisenlaiset aloittaessamme tutkimuksen nimeltä ´Neuvostoihminen´ kymmenen vuoden jaksolla vuodesta 1989 vuoteen 1999", Levada sanoo.
Toiveet siitä, että kaikki totalitarismin jäänteet olisi voitu riisua nopeasti ja selkeästi, olivat suuret. Tämän päivän venäläisellä ei sosiologin mukaan kuitenkaan ole toivottua autonomiaa.
"Hän kääntyy jatkuvasti kohti vallanpitäjiä, haluaa luottaa heihin. Hän pelkää Eurooppaa, länttä, koska hän kokee, ettei pysty vastaamaan kilpailuun. Tästä johtuu houkutus rakentaa ei enää rautaesirippua, vaan torjunnan esirippu. Vakaumuksena on monien ilmaisema usko siihen, että Venäjän on seurattava omaa tietään".
Sunnuntaina pidettävien parlamenttivaalien lähestyessä Juri Levadan arviot ovat erityisen kiinnostavia. Hänen hyväntahtoisen olemuksensa taakse kätkeytyy yksi harvoista Moskovan älymystön edustajista, jotka on viime kuukausien aikana julkisesti pitäneet pintansa Vladimir Putinin vallan jyrää vastaan.
Gallup-laitokseen kurinpalautus
Viime elokuussa Levadan vuonna 1988 perustama Vtsiom-mielipidetutkimuskeskus (lyhenne tulee sanoista Venäläinen yleisen mielipiteen tutkimuskeskus) joutui Kremlin hallinnon kurinpalautuksen kohteeksi. Hallinnollisen juonen avulla viranomaiset nimittivät nuoren 29-vuotiaan miehen, jonka ainoa kokemus oli työskentelystä Putinin Yhtenäisyys-puolueen vaalikampanjassa vuonna 1999, Vtsiomin johtajaksi tekosyynä tutkimuslaitoksen "yksityistäminen".
Juri Levadalle tapahtuma haiskahti paluulta entiseen, aikaan, jolloin hän, ensimmäinen professori joka opetti sosiologiaa Moskovan valtionyliopistossa, joutui Brezhnevin kaudella riitoihin sensuurin kanssa. Pravda tuomitsi hänen tutkimuksensa, jotka osoittivat, että talonpoikien lapsilla oli huonot mahdollisuudet päästä yliopistoon, tai että Pravdan pääkirjoituksilla ei ollut lukijoita!
Noina tukahduttavan pysähtyneisyyden vuosina Juri Levada joutui noin 200 muun sosiologin rinnalla kokemaan tutkimuslaitoksissa ja yliopistoissa tehdyt puhdistukset.
"Olen kokenut useita sulkemisia", tämä viisas mies kommentoi elokuussa tyynesti Moskovassa järjestetyssä lehdistötilaisuudessa, joka toi hänelle tuenilmausten tulvan, erityisesti ulkomaisilta kollegoilta.
"Mutta siitä kaikesta on jo vuosia. Tällä kertaa joku on jossain, jostain syystä, odottamatta kohottanut kulmakarvaansa ja ... linja on poikki, vallitsee hiljaisuus."
Solidaarisuuden puuskassa koko Juri Levadan työryhmä, satakunta ihmistä, päätti lähteä Vtsiomista, josta on tullut pelkkä tyhjä kuori. He aloittivat tyhjästä ja perustivat uuden tutkimuslaitoksen, Vtsiom-analyysikeskuksen, Vtsiom-A:n. Toimitilat löytyivät kerrostalosta, jossa toimii Moskovan uutisia -viikkolehti, jonka on ottanut haltuunsa oligarkki Mihail Hodorkovski, jolla on viileät välit Kremlin kanssa. Sen jälkeen elämä on jälleen etsiytynyt uomiinsa.
"Asiakkaamme seurasivat meitä", Levada kertoo. "Olemme taloudellisesti autonomisia eikä meillä ole mitään yhteyksiä Jukosiin (Hodorkovskin öljy-yhtiö). Kremlin Vtsiomia vastaan tekemän hyökkäyksen syyt ovat edelleen mysteerin peitossa."
Gallup-numeroita parannellaan
"He eivät pitäneet meitä vaarallisina, vaan arvioivat, että meistä saattaisi tulla sellaisia. He ryhtyivät varotoimiin tulevaisuuden varalta. Se on tyypillistä, halu valvoa kaikkea, vaikkei mitään konkreettisia moitteen aiheita olisi."
Joka tapauksessa valvottu Vtsiom, Vtsiom ilman Levadaa, jota johtavat Kremlin nimittämät nuoret, joilla on yhteyksiä salaiseen palveluun, on viime aikoina tuottanut gallupeja, jotka paisuttelevat Vladimir Putinin Yhtenäinen Venäjä -puolueelle luvassa olevaa kannatusta, ja kutistavat kommunistisen puolueen kannatuslukuja.
Kysymykseen siitä, onko Venäjä liukumassa kohti diktatuuria, Juri Levada antaa hyvin varovaisen vastauksen.
Tähtäin vuoden 2008 presidentinvaaleissa
"Vallan sisällä on eri keskuksia. Ei voi puhua sen paremmin autoritarismista kuin demokratisoinnistakaan, sillä mukana on aineksia molemmista. Mutta totta on, ettei yksikään voima pysty asettumaan vallanpitäjiä vastaan. Eivät poliittiset puolueet, eivät tuomarit, ei kansalaisyhteiskunta. Ainoa, mikä on säästynyt vallanpitäjien otteelta, on osa omaisuudesta, talouden alalla."
Jukos-skandaalissa, joka on kestänyt jo viisi kuukautta, sekä joulukuun 7. päivän vaaleissa on Juri Levadan mukaan kyse yhdestä ja samasta asiasta.
"Tarkoituksena on selvittää, mikä hallitsevan eliitin ryhmistä on vallassa Vladimir Putinin toisen presidenttikauden aikana, ennen vallan siirtämistä vuonna 2008. Mikäli duumaan saadaan perustuslaillinen enemmistö (301 kaikkiaan 450 kansanedustajasta), toisen virkakauden jatkaminenkin saattaa tulla kysymykseen. Eliitti ei oikein tiedä, mitä tehdä. On epäröintiä."
Tämä selittää ponnistelut vallan saamiseksi monoliittiseksi niin, että Venäjällä olisi vain yksi byrokraattien puolue, yhteiskunta, joka pidettäisiin sivussa, ja julkinen mielipide, joka olisi valvonnassa.
"Vladimir Putinilla ei ole vahvaa vallan keskusta. Itse asiassa eri vaikutusryhmät taistelevat keskenään valmistautuen vuoteen 2008. Samaan aikaan tämän maan tavallinen kansalainen menettää kiinnostuksensa, ja kantaa huolta vain palkastaan ja hinnoista."
Ainoa poikkeus on, että "neuvostoimperiumin menettämisen haamukivut ovat yhä voimakkaita, samalla tavoin kuin amputoitu jäsen tuntuu pitkään".
Kremlin hautoma pieni Rodina (Isänmaa) -puolue, joka levittää tämänkaltaista suuruuden nostalgiaa, saattaakin nousta vaaleissa yllättäjäksi.