Turun kirkolliskokouksessa oli kuluneella viikolla kuuma tunnelma. Helsingin piispa Eero Huovinen muistutti johdantopuheessaan, että nyt käsitellyt asiat eivät ole ihmisten ja kirkon uskon kannalta läheskään yhtä suuria haasteita kuin vaikkapa köyhyys ja ympäristön tulevaisuus. Silti kaksi aloitetta kirvoitti kymmenet kielenkannat.
Ensin väiteltiin, voiko samaa sukupuolta olevan kanssa rekisteröitynyt ihminen toimia kirkon työntekijänä. Toiseksi kinasteltiin siitä, pitäisikö homojen ja lesbojen parisuhde siunata, jos asianosaiset sitä toivovat.
Keskustelussa jylläsivät lehtitietojen mukaan paitsi eettiset ja teologiset kysymykset, myös homofobiset voimat. Vedottiin niin Paavaliin kuin keskivertokansalaisen omatuntoonkin.
KIRKON homokeskustelusta on tullut samanlainen tunne kuin aikoinaan opiskelijoiden raamattupiirissä, jossa tarkoitus pyhitti keinot. Homoja työnnettiin sielläkin ihan ikiomaan lokeroonsa: luonnottomien. Mutta mikä on luonnollista?
Jos biologinen ”luonto” selittää ihmisen olemuksen, ei homous ole luonnotonta, tuntevathan monet eläinlajienkin edustajat mielenkiintoa samaa sukupuolta kohtaan. Jos taas ihmisen ”luonto” käsitetään kulttuuriseksi ominaisuudeksi, ollaan entistä sameammilla vesillä, onhan esimerkiksi yksi sivistyksemme ydin, antiikin Kreikka, suosinut homoseksuaalisuutta sekä naisten että miesten piirissä.
Mielenkiintoista on, että homojen pelätään alkavan levittää homoseksin ilosanomaa niin, että yhteiskunnallinen ja kirkollinen järjestys horjuu. Myös kirkolliskokouksessa huolestuttiin, mihin homoliittojen siunaaminen voi tulevaisuudessa johtaa.
Alkavatko siunauksen saaneet kirkon homot värvätä seurakuntalaisia Setan bileisiin? Yhtä todennäköistä mahtaa olla, että pappi, joka on perheenisä, noudattaa heteron viettejään työpaikalla ja yrittää iskeä rippilapsiaan.
SUOMESSA oli toukokuun alkuun mennessä rekisteröitynyt 164 samaa sukupuolta olevaa paria, heistä 71 on naisparia ja 93 miesparia. He ovat kaikista rohkeimpia, mutta myös onnekkaimpia. Kumppanin löytäminen ei ole mutkatonta maailmassa, jossa samaa sukupuolta olevien suhde on sellainen häpeä, että jo rakkaan kädestä kiinni pitäminen saa ohikulkijat tuijottamaan.
Seksuaaliset taipumukset eivät tee ihmisestä vielä seksipetoa. Homopari rakastelee, mutta myös kitkee rikkaruohoja, käy sauvakävelyllä ja katsoo Salattuja elämiä. Parit jakavat salaisuuksia ja pitävät mykkäkoulua. Useimmat heistä tuntevat olevansa onnellisempia kaksin kuin yksin.
Se, että evankelisluterilainen kirkko ottaa vakavasti puheeksi homoparien siunaamisen, on merkki siitä, että kirkko voi olla rakkauden kirkko käytännön tasolla. Vakinaisessa ihmissuhteessa elävät homot ovat tällä hetkellä melko epätoivoisessa tilanteessa: moni elää kaksoiselämää, moni valitsee yksinäisyyden. Osa valitsee parisuhteen ja jättäytyy kirkon ulkopuolelle, ilman uskonveljien ja -siskojen hyväksyntää.
