Helsingissä on kiusallinen ongelma. Jätkäsaareen – kaupungin uudelle keulakuva-alueelle – rakennettavassa noin sadan miljoonan euron Wood Cityssä on hometta.
Rakennusmateriaalin toimittaja ja pääurakoitsija myöntävät, että suunnittelussa tehtiin virhe ja puukerrostaloon hulahti vettä.
Tarkalleen ottaen hometta on talojen rungon kiinnikkeinä käytettyjen koivuvanerilevyjen pinnoilla. Pilkkumaista mikrobikasvustoa yritetään nyt poistaa suihkuttamalla niihin paineella desinfiointiainetta.
Haluttiin kuulemma kokeilla, onnistuuko rakentaminen ilman sääsuojaa. Ainakin kyseisten liitoslevyjen osalta voitaneen todeta, että ei onnistu.
Omilla nettisivuillaan Wood City korostaa, että kosteusongelma koskee rakennuksista vain todella pientä osaa, alle puolta promillea.
Jätkäsaarta ja tätäkin kyseistä kohdetta on markkinoitu erityisen korkealla laadulla ja ekologisuudella. Piti tulla mallikaupunki. Siihen kuvaan hulahtaneet sadevedet ja homepilkut sopivat huonosti.
Vaikka kyseessä olisikin kokeilu, niin luulisi jonkinlaisen seurannan silti kuuluneen asiaan.
Yhden tiedon mukaan kosteudenhallinta oli ulkoistettu (mitähän sekin tarkoittaa) ja toisen tiedon mukaan se oli kokonaan sopimatta, ei kenenkään vastuulle.
Jos todella on niin, että koe vain yksinkertaisesti epäonnistui, niin tyypillistä on sekin, että vahinkoa on enää paha selitellä. Vaikka homepilkut saataisiin pois, maineessa on paha lommo. Mielikuvissa homeessa on koko Wood City.
Millaiset vaikutukset tällä ”alle puolen promillen” homevauriolla on sisäilmaan, on vielä selvittämättä. Helsingin kaupunki on kuitenkin ilmoittanut, että se ottaa vastaan vain täysin terveen rakennuksen.
Tuskin mistään on viime vuosikymmeninä kirjoitettu, puhuttu ja riidelty niin kuin homeongelmista. Siksi Jätkäsaaren tapaus tuntuu suorastaan irvokkaalta. Tapaus kielii vaivasta, johon syyttävä sormi on yleisimmin sojottanut: hutiloinnista, kiireestä ja piittaamattomuudesta.
Kaikesta tästä huolimatta homeisia rakennuksia on siltikin paljon vähemmän kuin julkisesta keskustelusta voisi päätellä. Keskustelun tuoksinassa home, kosteusvaurio ja sisäilma helposti sekoittuvat. Vaikka home onkin sietämätön riesa, on sisäilmaongelmiin paljon muitakin syitä.
Esimerkiksi ”homekouluista” puhuttaessa homeesta on kyse vain harvoin. Uusissa kouluissa ongelmana ovat usein märän betonin päälle liimatuista muovimatoista vapautuneet kemikaalit.
Tiedustelin Oulun tilakeskukselta, kuinka paljon maksaisi kaikkien Oulun homekoulujen korjaus. Johtaja Jouko Leskinen vastasi, että Oulussa ei ole homekouluja.
– Hallinnoimissamme kouluissa viidessä on tällä hetkellä kohdekohtainen sisäilmatyöryhmä, joka vastaa koulujen sisäilmaongelmien korjauksista.
Oulun 130 koulussa on korjausvelkaa 38 miljoonaa euroa. Koulujen peruskorjaaminen tämän päivän käyttökuntoon maksaisi 78 miljoonaa euroa, laskee Leskinen.
Kaikki on suhteellista. Maksaahan sekin, jos korjauksia aina siirretään ja siirretään ja vauriot pahenevat. Evakkotilatkaan eivät ole ilmaisia.
Jos tulokseksi saataisiin jotain muuta kuin uutta korjattavaa, niin olisihan se Oululle melko mahtava, kaivattu vetovoimatekijä.
Ja siinähän sitä olisi käytännön koekenttää Oulun yliopistosta tulevaisuudessa valmistuville uusille sisäilmainsinööreille.