Oulun lääninhallituksen työntekijät oireilevat sisäilman vuoksi, Rovaniemen Arktikumiin on tulossa samasta syystä jälleen korjauksia ja Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa Kokkolassa on sairastumisten takia vireillä jo vahingonkorvausjuttu. Näiden uutisten virta ei lopu. Kosteus, home ja huono sisäilma nousivat näkyvästi otsikoihin viime vuosikymmenellä. Aluksi puhuttiin 1970-luvun väärin tehdyistä energiaremonteista. Viime vuosina on tullut kuitenkin selväksi, että sama sairaus vaivaa käytännössä kaikenikäisiä rakennuksia.
Viime vuosina kosteusvaurioita on pyritty torjumaan useilla yksittäisillä toimilla. On annettu valistusta, on otettu käyttöön tarkastuspöytäkirjoja, on koulutettu ja on kiristetty rakentajien pätevyysvaatimuksia. Edelleenkään ei silti näytä siltä, että ongelma saataisiin lähiaikoinakaan hoidettua pois päiväjärjestyksestä. Tilanne on merkillinen, sillä Suomen kaltaisessa kehittyneessä maassa pitäisi kyllä olla riittävästi rakentamisalan tietämystä.
Rahastakin on toki kysymys. Jos koulu tai sairaala osoittautuu homepommiksi, sen korjaaminen voi olla isollekin kunnalle kova rasite. Kunnan ja kuntainliittojen johtohenkilöiden asema on kieltämättä tukala. Ihmisten terveyden takia pitäisi ryhtyä kalliisiin korjaukseen samaan aikaan, kun monen kunnan talous on kuralla. Pälkähästä on sitten yritetty päästä kiistämällä jyrkästi koulun, sairaalan tai muun rakennuksen heikon kunnon ja työntekijöiden terveysongelmien väliset ilmeisetkin yhteydet.
Jupakoista päästäisiin, jos kosteusongelmien ei annettaisi syntyä. Siksi mikään vaihe rakentamisessa ei saisi klikata: ei suunnittelu, ei itse rakentaminen eikä rakennuksen ylläpito. Asiantuntijoiden mukaan kaikissa näissä on toivomisen varaa. Esimerkiksi rakennusten huoltoja ja kuntotarkastuksia ei tehdä siinä laajuudessa kuin pitäisi. Kyse on tässäkin rahasta, mutta myös leväperäisyydestä.
Ryhdistäytymisen tarvetta on epäilemättä myös kuntien rakennusvalvonnassa. Silti rakennustarkastajatkaan eivät voi päivystää työmailla jokaisen kosteussulun tai putkien läpiviennin toteutusta vahtimassa. Prosessin kriittisin piste on kuitenkin yhä työmailla. Jos siellä on vikaa asenteissa tai ammattitaidossa tai jos on liian kiire, tulokset eivät voi olla moitteettomia. Erityisesti työnjohto on ratkaisevalla paikalla.
Jos rakennusten kansantautia ei saada kuriin, on valvontaa ja määräyksiä entisestään kiristettävä. Se maksaa, mutta kalliiksi tulevat myös homesairauksien hoito ja rakennusvirheiden korjaukset.
paakirjoitus@kaleva.fi