Mistä putkahtivat homekoulut yhtäkkiä? Itse vuonna 1945 maailmaan putkahtaneena muistan, kuinka silloisissa asumuksissa ikkunat vuosivat talvella, vettä ja hometta oli ikkunoiden alaosissa puhumattakaan kosteista navetoista.
Ihmiset juoksivat asunnon ja navetan väliä samoissa vaatteissa ja toivat varmasti homepölyä mukanaan sisätiloihin. Koulussa oli pönttöuuni nurkassa eikä saappaita riisuttu eteisessä, lattiat usein märkiä. Homeoireista ei ollut tietoakaan.
Jo tekstin tässä vaiheessa tuon esiin sen tosiseikan, että vaatteet tuolloin olivat luonnonkuidusta, enimmäkseen villasta. Villa muodostuu proteiinista nimeltään keratiini, jota myös ihomme uloin kerros enimmäkseen on. Tässä ihokerroksessa syntyy auringon ultravioletti B (UVB) -säteilyn vaikutuksesta D3-vitamiinia.
Nykyajan ihminen verhoaa itsensä villan sijasta keinokuitukankaisiin. Kankaiden materiaalista on nykyisin noin 65 prosenttia synteettisiä muovikuituja (polyesteri yleisin), noin 25 prosenttia puuvillaa ja villaa ehkä noin 10 prosenttia. Paljon käytetään kankaita, jotka ovat kokonaan keinokuitua.
Tämä kangasmateriaalin vaihto on erittäin suuri muutos ihmisen lähimmässä ympäristössä ja voi olla oireilun syynä homekouluissa. Asian ymmärtäminen vaatii vähän lisäselitystä.
Edellä mainitun D3-vitamiinin lisäksi on toinenkin D-vitamiini, D2, jota esimerkiksi lapsille annettavat Vitol-tipat sisältävät. Luonnossa D2-vitamiini syntyy, kun auringon UVB-säteily kohdistuu homeen osiin tai sienikasvustoihin.
Villavaatteet keräsivät homepölyä (ja tietysti muitakin pölyjä), josta ulkona auringon UVB-säteilyn vaikutuksesta muodostuu D2-vitamiinia. Sisällä vaatteet riisuttiin, ja niistä tietenkin vapautui pölyä mukaan lukien vitamiini D2-pölyä, jota päätyi ihmisten keuhkoihin sisähengitysilman mukana yhdessä homepölyn kanssa. D-vitamiinilla on keuhkoissa allergiareaktioita vaimentava vaikutus, joten homepölystä ei ollut haittaa.
Keinokuidut käyttäytyvät pölyn suhteen täysin toisella tavalla. Johtuen niiden pysyvästä staattisesta sähkövarauksesta, ne ovat pölyämättömiä eli pöly tarttuu niihin lujasti kiinni. Koska ne eivät sisällä keratiinia, joka imee UVB-säteilyä, niissä ei synny myöskään D2-vitamiinia. Tässä tilanteessa keuhkoihin joutuu vain homepölyä, jonka määrä varmaan vaihtelee koulusta toiseen, kosteusvauriot lisäävät homepölyä.
Ulkoilmassa on yleensä enemmän homepölyä kuin sisäilmassa. Tehokas ilmastointi voi aiheuttaa homepölyn rikastumista sisäilmaan kouluissa tiettynä vuodenaikana.
Kun lisäksi lasin käyttö rakentamisessa on jatkuvasti lisääntynyt, ihmiset nykyisin asuvat ikään kuin lasipullossa.
UVB-säteily, joka synnyttää ihossa D3-vitamiinia, ei pääse lasin läpi (toisin kuin D-vitamiinia tuhoava UVA-säteily, jonka vaikutukselle lasin takanakin altistuu). Väestötutkimuksissa on havaittu ihan päiväntasaajaseudullakin matalia D-vitamiinipitoisuuksia väestössä, vaikka aurinkoa riittäisi.
Selitykseksi on tarjottu lisääntynyttä aurinkosuojavoiteiden käyttöä. Huomiota vaille on jäänyt merkittävin ”suojavoide ” ikkunalasi.
Vaatemateriaalien muutos, lisääntynyt lasin takana oleminen ja ulkona olemisen vähentyminen poistavat suojan, jota D-vitamiini tarjosi ennen homeita vastaan, erityisesti hengitetty D2.
Kun yhteiskunta lisäksi suosii virtuaalimaailmaan siirtymistä ja ulkoilu entisestään vähentyy, on odotettavissa entistä suurempia ongelmia, joita ei kouluja purkamalla ja uusia rakentamalla suinkaan voiteta. Olemme eristäneet itsemme ympäristöstä, joka on ollut lajillemme perinteistä ja johon olemme geneettisesti sopeutuneita.
Seppo K. Junnila
Haapajärvi
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.