Oulun kaupunginteatterin peruskorjaus- ja lisärakentamistyö alkaa kohta olla puolessa välissä. Hankkeen kokonaiskustannusarvio on 18,5 miljoonaa euroa, millä summalla teatterin pinta-ala kasvaa 7 500 neliöstä 13 500 neliöön.
Apulaiskaupunginjohtaja Silja Hiironniemen mukaan työ etenee suunnitelmien mukaan.
"Teatterin sisällä ovat nyt betonit pinnassa ja siellä näkee, miten perusteellista remonttia tehdään. Valmista pitäisi tulla ensi vuoden helmikuun loppuun mennessä. Esitystoiminta alkaa sisäänajovaiheen jälkeen syksyllä."
"Budjetti on tiukka, mutta siinäkin pysytään, ellei lopussa tule mitään suuria yllätyksiä. Tässä vaiheessa emme ole tekemässä ylitysesitystä", Hiironniemi vakuuttaa rakennustoimikunnan puheenjohtajan ominaisuudessa.
Näin siitä huolimatta, että teatterin kellarikerroksen alapuolisista kanaaleista löytyi odotetusti hometta ja sen poistamiseen kului vajaat 300 000 euroa.
Prosenttiyksikön osia
Rakennuttajakonsulttina toimineen Pohjois-Suomen Projektikonsultit Oy:n toimitusjohtaja Vesa Pitsinki kertoo, että suuressa hankkeessa jätetään aina varauksia lisä- ja muutostöille sekä muille yllätyksille.
1970-luvulla vallinneen käytännön mukaisesti alapohjan muottilaudoitukset jätettiin paikoilleen. Yhdessä kosteuden ja meriveden kanssa syntyi homekasvuille otollinen ympäristö.
"Teimme kaupunginteatterille aivan tavanomaisina pidettävät lisä- ja muutostyövaraukset. Niiden puitteissa olemme pystyneet tähän saakka toimimaan. Kuntotutkimusten ja muiden selvitysten perusteella varasimme noin 100 000 euroa kellarin purkutöiden aiheuttamiin lisäkustannuksiin. Nyt paljastunut tilanne aiheutti vielä noin 200 000 euron lisäkustannukset", Vesa Pitsinki laskee.
Rakennushankkeissa sidotuiksi kustannuksiksi kutsutaan niitä menoeriä, joista on tehty sopimus tai tilaus urakoitsijan tai toimittajan kanssa. Kaupunginteatterin korjaustyön ja lisärakennuksen osalta reilut 80 prosenttia on jo sidottu.
Sitomattomia kustannuksia ovat vielä tekemättä olevat päätökset, joista on alkuvaiheesta asti ollut jokin luulo tai odotus, että näin tullaan toimimaan.
"Monesti joudutaan tekemään uusia suunnitteluratkaisuja esimerkiksi jonkun yllätyksen paljastuttua, jolloin osa aiheutuneesta ylityksestä yritetään saada otetuksi pois seuraavista hankinnoista. Mutta näissä on useimmiten kysymys pelkistä prosenttiyksikön osista, pienistä summista koko projektin kustannuksiin verrattuna", Vesa Pitsinki selventää.
Sovelluksia
Vuonna 1972 valmistunut Oulun kaupunginteatteri rakennettiin aikansa tavalla, ja esimerkiksi asbestitöitä kaupunginteatterin remontin yhteydessä on jouduttu tekemään tämänikäiselle kohteelle tavanomainen määrä.
Vesa Pitsingin mukaan kuntoarviot pitävät harvoin täysin paikkaansa. Asbestia saattaa löytyä yllättävistä paikoista, jopa lattiamateriaaleista.
Kaupunginteatterissa muun muassa ilmanvaihtokanavien reitit eivät ole osoittautuneet aivan alkuperäisten suunnitelmien mukaisiksi: "Suunnittelija on piirtänyt teoreettisen kuvan. Asentajat ovat työmaalla panneet putkia sinne, minne ne ovat mahtuneet."
Joku palkki saattaa olla piirrettyä suurempi tai eri paikassa. Kuvat eivät ole aivan ehdottoman tarkkoja, vaikka periaateratkaisut, kuten ulkomitat ja huonekoot täsmäävät.
Naulakotkin suojeltu
Syksyllä 2004 kaupunginteatterin ala-aulaan tullessaan yleisö ei välttämättä huomaa heti minkäänlaista muutosta, koska Museovirasto halusi suojella teatterin arkkitehtuuria mahdollisimman pitkälle aulan kirkkaanpunaisesta naulakkorivistöstä lähtien.
Myös iso lämpiö jää jokseenkin tarkkaan ennalleen, mutta kokonaan uusi yleisökahvila syntyy uudelle puolelle. Kahvilaan hankitaan teatterinjohtaja Anu Saaren henkilökohtaisesti koeistumat tuolit.
Suuren näyttämön istuimet myös säilytetään, mutta ne verhoillaan uudelleen. Akustiikkaakin on remontoidaan ja orkesterimonttua suurennetaan hieman.
Teatterissa on jatkossakin tarkoitus esittää muun muassa oopperaa, vaikka akustisen suunnittelun peruslähtökohtana on ollut puheen kuuluminen.
Nähtäväksi jää, tyydyttääkö orkesterimontun remontti Oulun kaupunginorkesterin soittajia, jotka vanhassa montussa joutuivat työskentelemään kuulonsa uhalla.
Orkesteripiireistä on kuulunut mutinaa, että jos uusikaan monttu täytä työsuojelullisia vaatimuksia, soittajilla on lain mukaan mahdollisuus kieltäytyä työskentelemästä siellä suurissa, äänekkäissä kokoonpanoissa.