Maan paperi- ja sellutehtaat seisovat ammattiosastojen masinoimien laittomien lakkojen takia. Voimakeinot osoittavat huonoa harkintaa tilanteessa, jossa pitäisi keskittyä tekemään sopimusta.
Suomessa saa lakkoilla, mutta työtaistelujen aloitus edellyttää työmarkkinoiden hyvin tunnettujen pelisääntöjen noudattamista. Ammattiliitoissa on kuitenkin kehittynyt ikävä tapa katsoa lain kirjainta sormien läpi. Tuoreen esimerkin siitä antoi Paperiliitto, joka tunnettiin 1970- ja 1980-luvuilla jonkinlaisena malliliittona SAK:ssa mutta joka on käyttäytynyt jo vuosia hyvin epävakaasti.
Ongelmat alkoivat Antero Mäen loppukaudella ja pahenivat Jarmo Lähteenmäen aikana. Jouko Ahonen on jo kolmas puheenjohtaja, jota kenttä näyttää vievän. Ahonen on jarrutellut varsinaisen lakkovaroituksen jättämistä, mutta keskiviikkona kävi niin kuin kävi: puheenjohtajalta karkasivat kesken sopimusneuvottelujen joukot otteesta.
Muodollinen syy oli se, mitä tapahtui Anjalankoskella keskiviikkona. Jatkuvaan koneiden ylös- ja alasajoon kyllästyneet työnantajat lopettivat työntekijöiltä palkanmaksun. Se tapahtui kestävin perustein, mutta oli liikaa ammattiosastoille. Ne pysäyttivät koko paperi- ja selluteollisuuden, joka kärsi jo sitä ennen konserni konsernilta etenevistä korpilakoista.
Tehtaiden pysäytyksellä oli odotettu seuraus: työnantajat keskeyttivät neuvottelut ja jatkavat niistä vasta, kun tehtaat käyvät uudelleen. Vauhditus ei johtanut siihen, mikä oli tarkoitus. Se vain hidasti neuvotteluja.
Paperin pääneuvottelijat ovat tavanneet toisensa jo 37 kertaa tällä kierroksella. Siitä voi päätellä yhden asian: neuvottelut eivät polje paikallaan siksi, etteivät osapuolet yritä neuvotella, vaan siksi, että ne vaativat toisiltaan mahdottomia. Toinen syy hitauteen on siinä, että paperiteollisuudessa on selvästikin odotettu ja katsottu, saadaanko satamiin työrauhaa. Neuvottelut nytkähtänevät kunnolla käyntiin vasta, kun se on varmistunut näinä päivinä.
Paperin sopimusneuvottelut ovat tällä kierroksella hyvin vaikeat. Tulosopimuksesta irtautunut Metsäteollisuus ry. ajaa nimittäin voimiensa tunnossa heikennyksiä nykyiseen sopimukseen. Voimien tunto tulee siitä, että teollisuus kestää nykyisin pitkänkin lakon ulkomailla olevien tehtaidensa takia ja se yrittää nyt oikaista ainakin pahimpina pitämänsä vinoutumat alan sopimuksessa.
Teollisuuden vaatimus joulu- ja juhannusseisokkien poistamisesta ei ole kohtuuton, koska se on valmis lyhentämään samalla alan vuosityöaikaa ja nostamaan ansiotasoa. Vaatimukselle on myös selkeät tuotannolliset perusteet. Ongelma tulee siitä, ettei teollisuuden tarjoama korvaustaso riitä Paperiliitolle.
Neuvotteluja vaikeuttaa myös vanha tuttu pulma ulkopuolisen työvoiman käytöstä alihankinnoissa, mutta sen pitäisi olla sovittavissa. Sen sijaan teollisuuden vaatimus kahdesta sairausajan karenssipäivästä vaikuttaa mahdottomalta huolimatta siitä, että alalla on sairauspoissaoloja poikkeuksellisen paljon. Paperiteollisuus menettää vuosittain niiden takia noin sata miljoonaa euroa.
Karenssipäivien paluu on asia, joka kuumentaa herkästi muitakin ammattiliittoja tukitoimiin. Siinä tohinassa unohtuu helposti, että Paperiliiton jäsenet ovat palkkaeliittiä SAK:ssa. Keskimääräinen ansio alalla on 41 000 euroa vuodessa.
Paperitehtaiden laittomat lakot osoittavat huonoa harkintaa, mutta tehtaiden on määrä käydä taas perjantaina. Tämä näyttö hölmöilystä saisi riittää. Sopimus syntyy vain tekemällä kompromisseja, ja nyt on niiden aika.