Koomikko Groucho Marx sanoi aikoinaan: "Nämä ovat periaatteeni. Jos ette pidä niistä, minulla on toisia." Vanha vitsi on pätenyt maailman elokuvamarkkinoita hallitsevan Hollywoodin tekemisiin; tärkeintä ei ole ollut se, millaisia elokuvia on tehty, vaan enemmänkin se, miten ne ovat myyneet.
Elokuvamaailman pramein palkintojenjakotilaisuus osoitti kuitenkin viikko sitten, että ääni saattaisi olla muuttumassa Hollywoodin rahantekokoneissa. Likikään kaikkia Oscareita ei jaeltu tällä kertaa ennalta-arvattaville kassamagneeteille, vaan monet pystit menivät elokuville, joihin sisältyy jonkinlainen yhteiskunnallinen sanoma.
Yhdysvaltalainen elokuvateollisuus ei ole pitkään aikaan hevin ottanut riskejä tarttumalla aiheisiin, jotka olisivat huonoa bisnestä tai herättäisivät poliittisia intohimoja ainakaan omassa maassa. Uusia tuulia voi pitää merkkinä siitä, että elokuvantekijät ovat alkaneet reagoida presidentti George W. Bushin äärikonservatiivisen hallinnon politiikkaan.
Toimintaelokuvista sittemmin vakavampiin aiheisiin siirtynyt ohjaaja Steven Spielberg sanoi äsken Newsweek-lehdessä, että uudessa suuntauksessa on kysymys juuri reaktiosta Bushin toista presidenttikautta kohtaan. Spielberg kutsui Oscar-ehdokkaita rohkeiksi elokuviksi, jotka ottavat riskejä kertomalla rasismista, terrorismista, julkisen vallan ja yritysmaailman väärinkäytöksistä ja sukupuolivähemmistöistä.
Yhteiskunnalliset aiheet ovat kyllä nousseet elokuvateemoiksi aiemminkin, mutta enimmäkseen viiveellä. Harvoin on uskallettu tehdä niin kuin Charles Chaplin, joka varoitti Hitlerin valtaannoususta elokuvallaan Diktaattori. Elokuvan tekoa yritettiin estää, mutta kun sota alkoi, sitä käytettiin Saksan vastaisessa propagandassa.
Esimerkiksi Vietnamin sota tuli amerikkalaiselokuviin kauan esikuvaansa myöhemmin. Vuosina 1979-89 käyty Afganistanin sota pääsi Venäjällä valkokankaalle vasta nyt elokuvan Yhdeksäs komppania myötä. Kiinnostavaa on sekin, että neuvostoajan kielletyistä kirjoista on alettu tehdä Venäjällä suosittuja tv-sarjoja. Aleksandr Solzhenitsynin Ensimmäinen piiri ja Boris Pasternakin Tohtori Zhivago ovat tästä näkyvimmät esimerkit.
Yhdysvalloissa tahti näyttää nyt tiivistyneen. On alettu tarttua riskialttiisiin aiheisiin ja mikä vielä tärkeämpää; Oscar-ehdokkuuksia ja -palkintoja sateli tällaisia teemoja käsitelleille elokuville. Niiden näyttävä palkitseminen äärikaupallisen elokuvateollisuuden kulttitilaisuudessa on jo kannanotto.
paakirjoitus@kaleva.fi