Elokuvantekijät hakevat Pohjois-Suomesta yleensä pohjoisia, lumisia maisemia kuvauskohteikseen. Poikkeus vahvistaa säännön - pääosin Oulussa kuvattu Dark Floors -kauhuleffa on puhdas studioelokuva.
Pohjoista Suomea markkinoidaan "organisoituna Siperiana", jossa infra toimii hyvin, mutta arktista maisemaa löytyy. Elokuvantekijöitä kiinnostaa muun muassa jää, jossa voi ajaa autolla. Myös pohjoissuomalaista kaupunkiympäristöä on esitelty kuvauskohteeksi, ja tiettyä "neuvostomaisuutta" on helppo löytää.
Alueen ulkopuolelta tulevien elokuvatuotantojen taiteelliset johdot, kuten ohjaajat ja lavastesuunnittelijat, on yleensä valittu jo aikaisessa vaiheessa. Lisäksi kansainväliset elokuvantekijät usein olettavat, ettei pohjoisesta löydy osaamista.
Pohjois-Suomessa pitääkin tehdä töitä, jotta kansainvälinen elokuva- ja mainosväki työllistäisi lisää paikallisia alan osaajia ja hyödyntäisi muita alueen palveluja. Tätä nykyä alueen rahkeille sopivana tahtina pidetään noin sataa kuvauspäivää tai kolmea pitkää elokuvaa vuodessa.
NFFC:n palveluportaalin rekisterissä on sata henkeä, joista valtaosa pystyisi tekemään pitkää elokuvaa. Viime vuosien tuotannoissa moni on voinut kehittää ammattitaitoaan; esimerkiksi Lordi-leffa Dark Floors työllisti nelisenkymmentä alueen ammattilaista. Ammattitaitoisen työvoiman saatavuus onkin tärkeä tekijä kansainvälisten elokuvatuotantojen saamiseksi.
Suomesta puuttuu vielä kansallinen elokuvakomissio, joka voisi haalia maahan isoja, vaikkapa Hollywoodin tuotantoja. Tähän suuntaan otettiin askeleita, kun Cannesin elokuvafestivaaleilla toukokuussa julkaistiin ensimmäinen audiovisuaalisen alan kansallinen tuotanto-opas. Suomea kuvauspaikkana markkinoivan oppaan takana ovat Suomen elokuvasäätiö ja alueelliset toimijat.