Hollannissa kanavaluistelu on iso asia, jolla on vanhat perinteet. 11 kaupungin läpi kulkeva 200 kilometrin reitti luisteltiin vuosittain ja osanottajat ja varsinkin voittajat olivat suuria sankareita. Ilmojen lämmettyä kanavien jäätyminen on ollut epävarmaa, mutta hollantilaiset eivät ole halunneet perinteestään luopua. Olosuhteiden pakosta he ovat joutuneet etsimään jäätä muualta.
Yhtä ratkaisua haettiin Suomesta, ja Oulukin sai kunnian järjestää arvostetun luistelumaratonin kolmena vuonna, 1979-81. Olosuhteet olivat niin oikukkaat, että hollantilaiset suunnistivat Oulusta Lahteen ja Kuopioon. Kuopiossa heitä käy vieläkin jonkinmoinen ryhmä luistelemassa.
Nyt hollantilaiset ovat löytäneet pysyvän paikan Itävallasta läheltä Italian rajaa olevalta Weissensee-järveltä. Samalla luisteluhomma on kasvanut kovaksi bisnekseksi, jossa pyörii rahaa mukavasti. Vuosittain 10 päivän ajan, alkean 21. tammikuuta ja päättyen 1:een helmikuuta, arviolta 8000 hollantilaista käy järvellä luistelemassa. Bussiralli Hollannin ja Itävallan välillä rullaa yötä päivää.
200 kilometrin kilpailuja käydään kolme, lyhyemmän matkan 50, 100 ja 150 kilometrin kisoja on myös tarjolla. Perinteiseen ja arvostetuimpaan 200 kilometrin pääkisaan pääsevät vain paikan perineet onnelliset, ilmoittautua kisaan ei voi.
Ei rahaa eikä
kunnollisia säitä
Pentti Kiiskinen tutkii hieman apeana 11 kaupungin perinneyhdistyksen kotisivuja netistä. Yhdistys pyörittää koko rumbaa edelleen. Johdossa on Aart Koopmans, jonka kanssa Kiiskinen aikoinaan allekirjoitti sopimukset Oulun kaupungin puolesta.
"Tarkoitus oli saada hollantilaiset käymään vuosittain Oulussa, mutta oikuttelevien säiden vuoksi hanke oli erittäin epävarma. Kaupunginhalliuksen olisi pitänyt myöntää 60 000 markan määräraha, jolla olisimme vuosittain laittaneet radan kuntoon. Hanke ei mennyt kuitenkaan läpi", Kiiskinen muistelee.
"Yritimme kerran myöhemminkin, vuonna 1999, tehdä radan meren jäälle, mutta juuri sinä vuonna lauha sää teki tepposet. Edellisiltana vettä oli radalla puolisääreen ja peruimme hollantilaisten tulon. Pakkanen tuli seuraavana yönä ja saatoimme tulkin ja yhdysmiehen kanssa luistella päivällä peilikirkkalla jäällä", kiiskinen kertoo.
Vuosi 1999 oli viimeinen yritys saada hollantilaisluistelijat Ouluun. Aikoinaan Oulussa kävi vuosittain 150-200 luistelijaa.
"Siinä olisi vieläkin markkinarako juuri syksyksi, mutta ajankohtaa ei pysty kovin tarkasti etukäteen määrittämään. Tänäkin vuonna myytävää olisi ollut useammaksi viikoksi, sillä nyt merenjää on luistelua ajatellen hyvässä kunnossa. Mutta säitiä kun ei pysty ennustamaan etukäteen", Kiiskinen toteaa.