Amsterdam Irakin sodan takia on Hollannissa avattu internetissä lasten vanhemmille ja opettajille tarkoitettu verkkosivu vredeseducatie eli rauhankoulutus. Sivu avattiin, koska parin viime viikon aikana ovat lapset Hollannissa kuten kaikissa muissakin maissa, missä tv on hallitseva perheenjäsen, häkellyttäneet aikuisia hankalilla kysymyksillään.
Vanhemmat ja opettajat joutuvat miettimään, mitä vastata kun kouluikäiset lapset kysyvät: onko nyt alkanut kolmas maailmansota, tuleeko sota tännekin, mitä sinä tekisit, jos täälläkin syttyisi sota? Vredeseducatien verkkosivu antaa nykytilanteeseen muutamia neuvoja.
Aikaa, tilaa tai tapahtumapaikkaa eivät alle seitsenvuotiaat lapset pysty hahmottamaan. Aniharva tajuaa, missä Amerikka ja Irak ovat. Kuitenkin televisio tuo sodan ja kaiken siihen liittyvän heidän eteensä. Näin nuorten lasten television katselua on seurattava ja sitä on rajoitettava ankarasti, neuvotaan Hollannissa.
Televisiosta tulee tuntikaupalla suoria lähetyksiä ja kertauksia Irakin sotatapahtumistata. Niitten jatkuvuus on lapsille haitallista. Lapsi kokee uhkaavana, jos joka hetki voi tapahtua jotain pahaa ja yllättävää. Tiedetään, että lukuisille lapsille jäi syyskuun 11:sta päivästä pelottava mielikuva kymmenistä eikä kahdesta räjähtäneestä tornista.
Vanhempien tulisi seurata varttuneempien lastensa kanssa tv-uutisia yhdessä ja jakaa uutiskuvista syntyvät tunteet kuten surun, hämmennyksen ja vihan. Aikuisten pitäisi yrittää antaa taustatietoja ja asettaa tapahtumat oikeisiin yhteyksiinsä.
Päivittäiset rutiinit ovat rauhoittavia, niitä ei pidä mennä muuttamaan.
Perheen pitää aterioida yhdessä pöydän ympärillä eikä television ääressä. Aikaisemmin suunniteltuja yhteisiä hommia tai vaikkapa synttäreitä ei pidä peruuttaa.
Lapset viedään ja haetaan harrastuksista kuten aina ennenkin.
Lapsilla on oikeus omiin mielipiteisiinsä. He tarjoavat usein radikaaleja ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin ja käyttävät ronskia kieltä ilmaistessaan tunteitaan. Aikuisten ei tarvitse olla kaikesta samaa mieltä. On rehellisempää todeta pitävänsä kiinni omasta mielpiteestään, mutta luvata pohtia perillistenkin kommentteja.
Kannattaa ehdottomasti puuttua ennakkoluuloihin, yleistyksiin ja yksipuolisiin syyttelyihin. Eivät kaikki amerikkalaiset halunneet sotaa eivätkä kaikki muslimit tue Saddamia. Irakilaiset ja amerikkalaiset ja englantilaiset vanhemmat ovat aivan yhtä peloissaan sotaan osallistuvien poikiensa puolesta. Sota antaa tilaisuuden opettaa lapsia ajattelemaan vähemmän mustavalkoisesti.