Jättimäisen hevoskuljetusauton, 8,5-metrisen kuorma-auton ja kattoon asti täyteen pakatun henkilöauton karavaani starttaa Madekoskelta torstaina. Mukaan on pakattu neljä hevosta, kolme koiraa, kahdetkymmenet suitset, kolme satulaa, lukematon määrä loimia, suojia, pinteleitä patjoineen, linimenttejä, harjoja, vitamiineja, lääkkeitä, rehua, estekalustoa ja viikon tarpeiksi heinää. Päällimmäisenä keikkuu marsu, joka jo kerran matkusti muuttokuormassa Hollannista Suomeen.
Esteratsastaja Pinja Immonen hieroo väsyneenä silmiään. Pakkaaminen alkoi elokuun SM-kisojen jälkeen, ja nyt on jo kiire.
"Ja sitten on tietysti kaikki, mitä pitää ottaa itselle mukaan", hän huokaa.
Perjantaina karavaani ajetaan laivaan Helsingissä, ja sunnuntaina Saksan Travemündessa ollaan jo melkein perillä. Määränpää, Immosen uusi koti, on pieni Giethmenin kylä Ommenin liepeillä Hollannissa.
Ratkaisu on "väliaikaisen lopullinen".
Pitkään kypsytelty
Elämänmuutos on kypsynyt Immosen päässä viime marraskuisista 30-vuotisjuhlista lähtien. Ratsastaja asetti rajapyykin itselleen jo vuosia sitten: kolmeenkymppiin mennessä on tapahduttava jotakin.
"Mikään ei muutu miksikään niin kauan, kun pysyn täällä", hän sanoo. "Jos vielä muutaman vuoden odotan jotain tapahtuvaksi, ei koskaan tulekaan lähdettyä mihinkään."
Immosella ei ole ruusuisia kuvitelmia siitä, että kansainvälinen ura urkenisi silmänräpäyksessä, tai että arjesta tulisi hohdokasta ja helppoa. Pikemminkin päinvastoin.
"Työ ei muutu miksikään. Sitä paitsi olen Hollannissa totaalituntemattomuus, jonka on luotava maineensa alusta asti. Kilpailu on niin kovaa, ettei jalansijaa saa helpolla."
Keski-Euroopassa ratsastaja pääsee eroon pahimmasta kirouksestaan, pitkästä ja kisattomasta talvesta. Hollantia parempaa paikkaa hevosten ja ratsastajan kisarutiinin hiomiseen tuskin on. Hypättävää löytyy kätevän ajomatkan päästä vaikka viikon jokaiselle päivälle, mihin vuodenaikaan tahansa.
Immoselle talvi on samalla se, mitä kotimaasta tulee eniten ikävä.
"Ne ovat ne kirkkaat päivät, kun on kymmenen astetta pakkasta, aurinko paistaa ja saa lähteä lumihankeen ratsastamaan", hän sanoo.
Toinen koti
Hollannissa odottaa viiden hevosen pieni talli ja oma satulahuone. Kalustettu asunto on vuokrattu lähistöltä.
Ratsastaja on oleskellut Hollannissa viime vuosien mittaan sen verran, että maasta on tullut toinen koti, ja tukiverkosto on olemassa. Siksi ei niin hirvitäkään. Lähistöllä asuu muun muassa Daan Nanning, Suomen maajoukkuettakin valmentanut esteratsastusguru.
"Kymmenen ihmistä on tulossa vastaan, avuksi purkamaan kuormaa", hän hymyilee.
Lauantaina Madekoskella juhlittiin ratsastajan läksiäisiä, mutta haikeus ei ole vielä hiipinyt ilmaan.
"Tässä hässäkässä en ole vielä oikein ehtinyt tajuta, että olen lähdössä", hän hymähtää.
Koti-ikävää tuskin tuleekaan, sillä Immonen on luvannut valmentaa säännöllisesti sekä poisvuokratulla Madekosken tallillaan että Kemissä.