Kosovon YK-hallinnon uusi johtaja Harri Holkeri on aloittanut viranhoitonsa hakemalla otetta härän sarvista. Hän kutsui Serbian ja Montenegron ja Kosovon korkeat edustajat neuvottelemaan tämän Serbiaan muodollisesti kuuluvan maakunnan käytännön kysymyksistä. Wienissä istuttiin kolme tuntia ja pidettiin muutama puhe.
Vaikka serbit ja Kosovon albaanit eivät suostuneet kättelemään toisiaan, voidaan saavutuksena pitää sitä, että he ylipäätään istuivat samaan pöytään. Kansojen välinen viha on niin tuoretta. Sotaa käytiin 1998-99.
YK jäädytti sen jälkeen kaiken keskustelun Kosovon tulevasta statuksesta. Samalla haluttiin lauhduttaa kuumia tunteita ja - kenties monien mielestä - antaa serbeille aikaa totutella de facto -menetykseensä. Kosovo ei tulisi koskaan takaisin.
Wienissäkään ei ollut tarkoitus puhua mitään Kosovon asemasta, vaan pelkästään alueen albaanienemmistön ja serbivähemmistön elämän käytännön järjestelyistä: sähkönsaannista, liikennejärjestelyistä, ihmisten katoamisten selvittämisestä sekä pakolaisten paluun mahdollisuudesta.
Mukana olivat YK:n lisäksi vahvasti EU ja Nato ja Naton kautta tietysti Yhdysvallat. Ne antoivat osapuolille selkeän viestin: ne ovat täysin YK-hallinnon viime vuonna asettamien välitavoitteiden takana, ja Kosovon tulevasta asemasta päätetään joskus myöhemmin. Eivätkä siitä tule päättämään pelkästään serbit tai albaanit, eivät yksin eivätkä kahdestaan.
Pitkässä prosessissa päästiin siis liikkeelle. Ja Holkeri, joka lupasi osapuolille täyttä avoimuutta mutta on vetänyt edeltäjistään poiketen varsin vähäsanaista tiedotuslinjaa, sai jo osakseen kritiikkiä.
Pulma syntyi siitä, että Kosovon albaanipääministeri kieltäytyi saapumasta Wieniin, koska hänellä ei ollut Kosovon väliaikaisen parlamentin - Holkerin mielestä tarpeetonta - hyväksyntää. Ja koska hänestä "aika ei ole vielä kypsä neuvotteluille". Serbipuolella taas on epäilty pitemmän aikaa, että ilman neuvotteluja Kosovo liukuu vähitellen pois heidän muodollisesta otteestaan.
Holkeri ratkaisi ongelman pudottamalla serbivähemmistön edustajan pois kosovalaisdelegaatiosta, mikä oli Serbian johdon ja median mielestä selkeä virhe. Holkeriin suhtaudutaan kuitenkin edelleen rakentavasti.
Serbien kannalta Wienin kokous oli pakkopulla. Se, että YK-hallinto perustaa marraskuuhun mennessä neljä käytännön työryhmää, peitti periaatteessa alleen pohjalla olevan pelon Kosovon menettämisestä. Serbiassa ilmaistiinkin pettymys siitä, että Wienissä ei vielä päästy osapuolten kunnolliseen dialogiin vaan puhuttiin valokuvauksen välissä fraaseja.
Kosovon albaanit käyttivät sitä vastoin kansainvälisen huomion hyväkseen jatkamalla karkeata itsenäisyyspropagandaansa. He ilmeisesti katsovat olevansa vahvoilla. Kosovon albaanipresidentin mielestä Wienissä saatiin käyntiin itsenäisyysneuvottelut "naapurimaan" kanssa.
Mielenosoituksesta Kosovon pääkaupungista lähetettiin terveisiä, että ellei presidentti kuuntele kansansa itsenäisyystahtoa myös tulevaisuudessa, Holkeri voi ruveta etsimään hänelle turvapaikkaa.
Suuria kysymyksiä on kuitenkin avoinna kuten se, ovatko serbit menettäneet lopullisesti moraalisen oikeutensa Kosovon hallitsemiseen. Entä Kosovon albaanien oikeus itsemääräämiseen? Entä tuleeko Kosovo olemaan se hinta, joka serbeille länsi-integraatiostaan maksatetaan?