Tutkimukset osoittavat kiistatta, että ajonopeuksien alentaminen pelastaa ihmishenkiä. Niin ikään tiedetään, että pieni hurjasteleva vähemmistö viis veisaa liikennesäännöistä yleensä ja nopeusrajoituksista erityisesti.
Poliisi aikoo soveltaa syksystä lähtien ylinopeuksiin nollatoleranssia. Pienistä ylinopeuksista ei aleta kirjoittaa heti sakkolappuja, vaan aluksi pääsee huomautuksella. Toleranssirajaksi on mainittu kolmen kilometritunnin ylinopeus.
Nyt huomautus tulee 7--10 kilometrin ylinopeudesta ja sakko sitä suuremmista ylinopeuksista.
Lakien kunnioitus on ollut perinteinen suomalaiskansallinen hyve. Kiristyvään nopeusvalvontaankin varmasti totutaan, mutta kaikesta huolimatta hankkeessa on liian pitkälle menevän holhouksen makua. Jos liikenne sujuu hyvissä oloissa sutjakasti vaikka muutaman kilometrin ylinopeuttakin, siihen ei pitäisi ihan vähällä puuttua. Oman nopeusmittarin jatkuva kyttäys voi olla jopa turvallisuusriski, sillä vilkuilu vie väkisinkin osan autoilijan huomiosta.
Liian tiukka nopeusvalvonta voi johtaa myös siihen, että ajetaan alinopeutta ja puuroutetaan siten liikennettä.
Viranomaiset saisivat kovistella myös autonvalmistajia, joiden jäljiltä autoissa on joskus luvattomankin suuria mittarivirheitä. Lisäksi pitäisi päästä siihen, että tiekohtaiset nopeusrajoitukset eivät olisi välillä mitä sattuu.
Alkoholin kulutuksen tapaan myös autoilussa parhaat tulokset saadaan valistuksella eikä holhouksella. Ei voi välttyä ajatukselta, että nopeuden nollatoleranssin piilotarkoitus on kerätä valtiolle rahaa. Paljon enemmän saataisiin aikaan ottamalla nollatoleranssi käyttöön rattijuoppoudessa.