Lukijalta
Mielipide

Hoivatkaa, kohta poissa on veljet

Kaikki eduskuntaryhmät saivat yhdessä aikaiseksi sotaveteraanien rintamalisän korotuksen nykyisestä 50 eurosta 125 euroon kuukaudessa.

Kaikki eduskuntaryhmät saivat yhdessä aikaiseksi sotaveteraanien rintamalisän korotuksen nykyisestä 50 eurosta 125 euroon kuukaudessa.

Kelan ohjeistuksessa ilmoitetaan, että rintamalisää maksetaan henkilölle, jolla on rintamasotilastunnus, naisille myönnetty rintamapalvelustunnus, rintamatunnus, veteraanitunnus tai todistus osallistumisesta miinanraivaustehtäviin vuosina 1945–1952.

Ohjeessa ilmoitetaan: Tunnuksia ei voi enää hakea.

Ote asetuksesta 172/1993 rintamasotilastunnuksen annetun asetuksen 2§:n muuttamisesta sosiaali- ja terveysministeriön esityksestä: ”Rintamasotilastunnuksen antaa hakemuksesta sen sotilasläänin esikunta, jonka valvontaan hakija kuuluu tai on viimeksi kuulunut. Hakemus on tehtävä vahvistetulla lomakkeella ja toimitettava sanotulle esikunnalle viimeistään 31.12.1994.”

Moni veteraani ei edes tiedostanut tunnuksen tai sen hakemisen määräajan päättymisen tärkeyttä.

Kerron erään Kortejoelta kotoisin olleen vuonna 1925 syntyneen, nyt edesmenneen rintamalla taistelleen sotilaan tarinan tunnuksesta.

Vanhus remontoi kotonaan ja sosiaaliviranomainen tuli käymään. Juttu kääntyi sosiaali-ihmisen toimesta sota-ajalle, ja vanhus näytti sotilaspassinsa, jossa oli merkinnät Syvärin ja Lapin sotatoimiin osallistumisesta.

Virkailija pyysi passin mukaansa ja otti yhteyden sota-arkistoon. Tarkistetuilla tiedoilla heidän toimestaan haettiin rintamasotilastunnusta, mutta sitä ei myönnetty, kun hakemusaika oli päättynyt 31.12.1994. Silloista pientä rintamalisää tukena ei maksettu, koska tuo tunnus puuttui.

Vanhus oli tuumannut hiljaa: ”minä pärjään omillani”.

Hän autoili vielä yli 90-vuotiaana, pärjäsi ja tuli toimeen omillaan, ”vaikka askel jo uupunut on.” Tiedetään hänen myös sanoneen, ”antakoot urhoollisemmille”.

Vuonna 1994 sotaveteraanien keski-ikä oli yli 70 vuoden. Terveystilanne on voinut muuttua hetkessä, jolloin rintamalisällä ja -tunnuksen omistamisella voisi olla merkitystä tänään.

Haastattelin veteraanin ystävää, reservin alikersantti Matti Kokkosta, jota harmitti 2000-luvulla ystävänsä saama vastaus. Hän laati kirjelmän Matti Vanhasen hallituksen aikana sosiaali- ja terveysministeriöön. Kantakortissa oli ystävän rintamatiedot.

Kokkonen sai kirjallisen vastauksen ministeri Sinikka Mönkäreelta (SDP) itseltään ”ettei rintamasotilastunnusta enää voida myöntää”.

”Muistakaa, heille kallis ol’ maa”. Tänään rintamalla olleita on jäljellä noin 8 000, vuonna 2025 enää noin 1 000 veteraania. Joiltakin puuttuu tuo tunnus.

Nuorimmat rintamalle määrätyt olivat 17-vuotiaita. He eivät lähteneet sotaan tunnuksen perään. Osa lahjoitti päivärahansakin sotavarustuksen hankintaan.

Sodassa ei ollut määräaikaa päättymisestä. Nykyisillä ATK-järjestelmillä ja veteraanijärjestöjen tiedoilla olisi helppo etsiä henkilöt, joille rintamasotilastunnus kuuluu, mutta jotka eivät ole sitä saaneet.

Eduskunta voi myös muuttaa säätämänsä lait.

”Kertokaa lasten lapsille lauluin, Himmetä ei (nämäkään) muistot koskaan saa.”

Rauno Taskinen

kapt. evp.

Matti Kokkonen

alik. res.

Mikko Kokkonen

kers. res.

Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!

Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.