Suomi ikääntyy nopeasti. Kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle, vanhusväestön määrä kasvaa, mutta samaan aikaan työtä tekevien määrä pienenee. Nuorista työntekijöistä eli passiiviväestön elättäjistä on kohta pulaa. Ongelmaan yritetään vastata uudella eläkepolitiikalla niin, että ihmiset olisivat töissä nykyistä pitempään. Samalla tavalla yritetään nopeuttaa nuorten koulutusaikoja, jotta työelämään tultaisiin nykyistä nuorempana.
Nämä ratkaisut eivät välttämättä poista ongelmaa, jonka vanhusten hoivamenojen kasvu aiheuttaa tulevina vuosikymmeniä. Siitä voi seurata, että verot ja maksut nousevat tai että etuja leikataan. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan tutkijat ovatkin esittäneet, että perustettaisiin erityinen vanhusten hoivarahasto. Varat uuteen rahastoon voitaisiin ottaa valtiontalouden ylijäämästä. Se riittäisi rahaston tarpeisiin, mutta valtion mittava velkataakka ei juuri supistuisi.
Maan hallitus ei uusille hoivarahastoille lämpene. Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre sanoi Kalevan haastattelussa, että hoivamenojen kasvuun varaudutaan pitämällä huolta valtiontalouden tasapainosta. Se tarkoittaa työllisyysasteen nostamista, ihmisten pitämistä työelämässä entistä pitempään ja valtion velan lyhentämistä.
Ministeri Mönkäre on tietenkin oikeassa siinä, että valtionvelan lyhennys on parasta varautumista hoivamenojen kasvuun. Korkomenojen väheneminen tuo liikkumavaraa valtiontalouteen ja menojen rahoittamiseen. Uusia byrokraattisia järjestelmiä ei järjestelmien ja byrokratian luvattuun maahan kannata luoda. Mitä useampi organisaatio, sitä enemmän rahaa kuluu niiden pyörittämiseen.
Uusia ajatuksia ei kuitenkaan pitäisi hylätä tutkimatta. Etukäteen säästäminen on viisasta, jos se kyetään tekemään nykyjärjestelmien sisällä. Valtion kassaan ei rahaa kannata jemmata, sillä poliitikot keksivät sille herkästi käyttöä.
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimuspäällikkö Pekka Parkkinen onkin esittänyt etukäteen säästämisen malliksi eläkerahastojen rahastointivelvoitteen lisäämistä. Organisaatio on jo valmiina. Jos rahastointiin tarvittaisiin lisää rahaa, työeläkemaksua voitaisiin nostaa. Samalla tietenkin olisi alennettava veroja samalla määrällä. Näin osa verovaroista voitaisiin korvamerkitä hoivamenoihin.
Tärkeintä ei tietenkään ole malli, vaan se, että vanhusmenojen kasvuun varaudutaan. Eläkerahasto voisi olla varmempi säästöpossu kuin valtion kassa.
paakirjoitus@kaleva.fi