Hoiva-alan huonot palkat ovat tuttu ilmiö jo 1900-luvun alun köyhäintaloista, toteaa tutkija Johanna Annola Tampereen yliopistosta. Annolan mukaan kehno palkkaus oli kytköksissä alan naisvaltaisuuteen. Köyhäintaloihin alettiin palkata johtajiksi lähes yksinomaan naisia, koska hoivaa ja kasvatusta pidettiin naisten erikoisosaamisena ja kutsumuksena. Aikalaisten käsitysten mukaan kutsumustyöstä ei tarvinnut maksaa kovin hyvin.
Kuntien välisten palkkaerojen vuoksi johtajien vaihtuvuus oli suurta. Mutta toisin kuin nykyään, 1900-luvun alussa henkilökunta olisi haluttu pitää pitkäaikaisissa työsuhteissa. Työpaikkaa vaihtaville johtajille annettiin jopa ukaaseja, joissa heitä kehotettiin pysyttelemään yhdessä paikassa.
Annola huomauttaa, että pieni palkka johti hoiva-alan työvoimapulaan. Kun pula pätevistä naisjohtajista oli suurimmillaan, värvättiin itse Sakari Topelius kirjoittamaan lehtiin vetoomus, jotta naiset hakeutuisivat töihin köyhäintaloihin.
Johanna Annolan väitöskirja tarkastetaan ensi lauantaina Tampereen yliopistossa.