15-vuotias tyttö sai rippilahjaksi toivomansa digikameran. Lahjalaatikossa oli käyttöohjeen lisäksi tietysti takuutodistus, joka lupasi kameralle huollon ja hoidon, jos jotain yllättävää sattuisi.
Ja sattuihan sitä: puolentoista kuukauden jälkeen kamera hajosi. Se pääsi huoltoon heti, mutta diagnoosin tekeminen ja korjaukset viivästyivät pahasti. Kamera oli käytössä vasta kahden ja puolen kuukauden kuluttua. Syyksi sanottin, että korjausmiehiä ei ole tarpeeksi. Niinpä.
Ensi maaliskuun alussa jokaisella kansalaisella on takataskussaan lappu, joka oikeuttaa sairauden arviointiin kolmessa päivässä, erikoissairaanhoidon tutkimuksiin kolmessa viikossa ja sitä seuraavaan hoitoon kolmessa, viimeistään kuudessa kuukaudessa.
Mutta, mutta. Monissa sairaaloissa pelätään nyt, että hoitajapula estää hoitotakuun toteutumisen. Periaatteessa näin ei saa olla, mutta käytännössä on, jollei ihmeitä tapahdu. Sairaaloissa täytyy ensi kesänä hoitaa vanhat jonot pois, mutta kesäaikaan on entisissäkin potilaissa ollut tekemistä.
Maaliskuussa alkaa puolen vuoden siirtymäjakso, jolloin sitä ennen syntyneet hoitojonot on purettava uusien potilaiden tieltä. Ensi vuoden lokakuussa kaikilla ennen maaliskuun alkua jonoon tulleilla on oikeus päästä hoitoon puolen vuoden säännön perusteella.
Jos hoitotakuu toimisi, ei potilas voisi enempää enää toivoa. Hoitotakuu on kiistatta tärkeimpiä lakeja mitä tässä maassa on vähään aikaan sorvattu. Miltähän se maailma näyttäisi, jos kansalaiset saisivat hoitoa heti, kun sitä tarvitsevat?
Toive hoitotakuun toimimisesta on kuitenkin vähän kuin toive maailmanrauhasta. Kaikki sitä toivovat, mutta sitä ei kuulu ei näy.
Kenelläpä ei olisi kokemuksia siitä, kun terveyskeskuksen puhelin ei vastaa. Erityisen mahdotonta vastaanotolle on yrittää maanantaiaamuna. Hoitotakuu ei puhelinlinjoja aukaise, jollei henkilökuntaa tule lisää, mutta tästä se kaikki alkaa.
Yhtä tuttuja ovat jutut leikkausjonossa vanumisesta. Kirurgiseen toimenpiteeseen odotetaan kuukausia. Vaikka tauti ei siinä miksikään muuttuisi, muuttuu suhde julkiseen terveydenhoitoon.
Kiire aiheuttaa kireyttä. Potilaan ärtymyksestä joutuu kärsimään henkilökunta. Yhtä lailla potilaat joutuvat kohtaamaan epäkorrektisti käyttäytyviä työntekijöitä terveyskeskuksissa. Paineet ovat molemmin puolin kohtuuttomia ja odotukset hoitotakuun tuomasta helpotuksesta siksi korkealla.
Monenlaisia ongelmia on odotettavissa, mutta on turha jäädä tuleen makaamaan. Kunnan velvollisuus on hankkia kansalaiselle hänen tarvitsemansa hoito määräajassa maksoi mitä maksoi, mutta potilaalle hoidon pitää olla joka paikassa samanhintaista ja samantasoista.
Kunnat epäilevät, ettei valtion ensi vuoden talousarvioon varattu 110 miljoonan euron lisäpotti kata hoitotakuusta koituvia menoja. Tuska on lupausten mukaan tilapäistä. Kun hoitotakuu lähtee kunnolla pyörimään, ei lisäkustannuksia pitäisi tulla.
Viimeisin, mutta ei vähäisin huoli, liittyy valitusoikeuteen. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenet uskovat ja pelkäävät, että ilman oikeusprosesseja ei uudistuksesta selvitä. Sen verran kimuranttia lakiteksti on.
Valiokunnan kuulemat asiantuntijat neuvovat luottamaan hoidon etiikkaan. Tosiasia nimittäin on, että tutkimusprosessi voi kestää monien sairauksien kohdalla niin pitkään, että diagnoosin vaatiminen kolmessa viikossa olisi kohtuutonta.