Huomenna voimaan tuleva laki hoitotakuusta on terveydenhuollon suuruudistus, mutta siitä ei kannata odottaa ihmettä. Poliittisella lupauksella ja todellisuudella on eroa.
Hoitotakuu kuulostaa sanana lupaavalta ja näyttää paperilla vaikuttavalta. Se tuo terveydenhuoltoon selvät tavoitteet ja pelisäännöt.
Kiireellistä hoitoa tarvitsevat potilaat hoidetaan heti. Kiireettömät tutkimukset ja kiireetön hoito luvataan nyt määräajassa sekä terveyskeskuksessa että sairaalassa.
Terveyskeskuksessa hoidon tarve on arvioitava kolmen päivän kuluessa yhteydenotosta. Samassa ajassa on päästävä vastaanotolle. Tutkimuksiin ja hoitoihin on oven avauduttava kolmessa kuukaudessa.
Sairaalassa hoidon tarve on arvioitava kolmessa viikossa, ja sairaalahoito on aloitettava viimeistään kuuden kuukauden kuluessa. Hoitopaikan on tiedotettava jonotilanteesta internetissä tai lehdessä vähintään puolen vuoden välein. Jos oma terveyskeskus tai sairaala ei pysty potilasta hoitamaan, sen on järjestettävä pääsy muualle.
Hoitotakuunperiaatteet ovat täynnä tällaisia lupauksia, ja niiden huipentuma on tämä: kaikki lääkärin määräämää hoitoa odottavat potilaat hoidetaan, eikä kukaan jää enää jonoihin vuosikausiksi. On aivan kuin kaikki potilaan kokemat pahimmat pulmat poistuisivat yhdessä yössä.
Käytännössä niin ei varmastikaan käy. Jäykkä järjestelmä ei pysty hetkessä muuttumaan tai sopeutumaan. Lähinnä kysymys kuuluu, kuinka vaikeaksi sopeutuminen jää: onko hoitotakuu vain tyhjä poliittinen lupaus, vai johtaako se potilaan kannalta todella parempaan tilanteeseen?
Epäilyjä on ilmassa paljon. Lisääntyvätkö esimerkiksi kantelut, jos määräaikalupaukset eivät toteudukaan?
Ennen muuta kyse on tietysti rahasta. Kuntien ja sairaanhoitopiirien taloudet ovat jo valmiiksi tiukoilla, ja hoitotakuun velvoitteista selviytyminen vaatii lähes poikkeuksetta lisää resursseja. Määrärahojen nosto ja henkilökunnan määrän saaminen tarvittavalle tasolle on usein työn ja tuskan takana.
Monen vaikutelma on, että poliittiset päättäjät ovat sysänneet kunnille uuden lakisääteisen velvoitteen, mutta kuntien voimavaroja ei ole vastaavasti lisätty. Uusista velvoitteista kiinni pitäminen voi lisätä terveydenhuollon henkilökunnan työtaakkaa entisestään, vaikka liiallinen kiire on alalla jo nyt arkipäivää.
Lakiin ei ole kirjattu mitään siirtymäaikoja. Ne olisivat saattaneet helpottaa hoitotakuun aloittamista, mutta nyt takuu annetaan heti maaliskuun alusta. Potilaiden ei kannata odottaa ihmeitä tapahtuvaksi yhdessä yössä, mutta heidän on lupa odottaa, että jollain kohtuullisella aikavälillä uudet velvoitteet ovat muuttuneet todeksi. Tuon ajan pituus on yksi edessä olevista arvoituksista.
Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre on julkisuudessa arvioinut, että hoitotakuun onnistumiselle on kaikki edellytykset. Se toteutuu lisärahalla, riittävällä henkilöstöllä ja toimintatapoja muuttamalla, hän lupasi syksyllä. Puheenvuorot kentältä lain voimaantulon alla ovat olleet huomattavasti epäilevämpiä. Ministeriön on syytä kuunnella alkuvaiheen kokemuksia todella herkällä korvalla.
Pitkät potilasjonot, ruuhkat ja alueellisesti vaihtelevat tilanteet kertovat siitä, että terveydenhuollossa kaikki ei tähänkään asti ole ollut aivan kohdallaan. Uudistuksia on toki tehty koko ajan, mutta pienemmin askelin ja ilman mahtipontisuutta. Nyt otetaan kerralla iso harppaus. Mihin se todellisuudessa johtaa, selviää melko pian.