Oulu
Suomen kunnat ostivat vuonna 2001 erikoissairaanhoidon palveluita 83 miljoonalla eurolla ja perusterveydenhuollon palveluita 58 miljoonalla eurolla. Määrät ovat noin kaksinkertaiset vuoteen 1994 verrattuna.
Osittain voimakas kasvu johtuu Kuntaliiton sosiaali- ja terveystoimen päällikön Tuula Taskulan mukaan siitä, että aikaisemmin asetuksella oli hyvin voimakkaasti rajoitettu terveydenhuoltopalvelujen ostaminen yksityiseltä.
Rajoitus poistui vuonna 1993 voimaan astuneen valtionosuusuudistuksen jälkeen.
Yhä vieläkin terveydenhuollon palveluiden ostaminen on marginaalista verrattuna koko terveydenhuollon menoihin. Perusterveydenhuoltoon kunnat käyttivät vuonna 2001 yhteensä 2,46 miljardia euroa, josta ostopalveluihin käytetty rahamäärä oli vain 2,3 prosenttia.
Erikoissairaanhoidon menot olivat kaikkinensa 3,75 miljardia euroa ja ostopalveluiden osuus 2,2 prosenttia.
Nykyisin kunnat hakeutuvat ostopalveluiden pariin monestakin syystä. Yleensä syyt ovat taloudelliset.
Myös heikko lääkäritilanne on pakottanut katselemaan palveluiden tuottamista muutenkin kuin omin voimin. Lääkäritilanteen paikkaamisessa ostopalveluiden seuraus on kuitenkin monissa kunnissa ollut kaikkea muuta kuin säästö. Yksityisten lääkärireppufirmojen toiminnassa Kuntaliiton Taskula näkee jo rahastuksen makua.
Könttämaksu selkeä
Sairaanhoitopiirit eivät voi kunnallisina organisaatioina myydä palveluitaan voitolla, vaan omakustannehintaan.
Sairaanhoitopiirin kanssa onnistunutta ja harvinaisen kokonaisvaltaista yhteistyötä tekevä Oulunsalon kunta on vuoden 1999 alusta lähtien ostanut Pohjois-Pohjanmaan Sairaanhoitopiirin Kuntayhtymältä sekä perusterveydenhuollon että erikoisairaanhoidon palvelut.
Ostopalvelukokonaisuuden ulkopuolella on ainoastaan kotisairaanhoito, joka on yhdistetty kunnan omiin kotihoitopalveluihin.
Sairaanhoitopiirille Oulunsalon kunta maksaa terveyspaketistaan noin 770 euroa per asukas. Asukkaita Oulunsalossa on 8 704.
"Yhteistyön tuomaa säästöä on vaikea arvioida, mutta hallinnollisesti palveluiden ostaminen sairaanhoitopiiriltä on ehdottomasti selkeämpi kuin omin voimin järjestetty", Oulunsalon palvelujohtaja Paavo Pietiläinen korostaa.
Selkeää ostopalveluissa on Pietiläisen mukaan se, että kustannukset voidaan ennakoida sairaanhoitopiirin laskutusmallilla. Aiemmin kunnan oma arviointi osui enemmän tai vähemmän nappiin.
Oulunsalon mallia on seurannut myös Hailuoto, joka solmi sairaanhoitopiirin kanssa vastaavanlaisen perus- ja erikoisterveydenhuollon palvelusopimuksen tämän vuoden alussa.
Aikaisemmin Hailuoto osti lääkäripalveluita Oulun Diakonissalaitokselta (ODL), mutta koska ODL laskuttaa palvelukohtaisesti, koettiin Hailuodossa sairaanhoitopiirin könttämaksumalli paremmaksi.
"Meillä terveydenhuollon ostopalvelut tulivat ajankohtaisiksi Vihiluodon kansanterveystyön kuntainliiton purkauduttua vuonna 1993. Pienen kunnan harteille terveyspalvelujen järjestäminen on liian iso tehtävä", Hailuodon perusturvajohtaja Pirkko Lastikka perustelee kuntansa ostopalveluhalukkuutta.
Hailuodossa on noin 970 asukasta. Terveydenhuollon palveluihin kunta on varannut tälle vuodelle 1,041 miljoonaa euroa. Hailuodossa ostopalvelupaketin ulkopuolella ovat vain kotisairaanhoito, sairaankuljetus, hammashoito.
ODL:ssä heidän laskutusmalli nähdään heille ainoaksi oikeaksi. "Ostoihin sidottu laskutus on selkeä. Aikoinaan meillä oli Temmeksen kunnan kanssa könttämallin sopimus, mutta sen päättymisen jälkeen katsoimme parhaaksi siirtyä palvelukohtaiseen laskutukseen", ODL:n johtava ylilääkäri Timo Takala kertoo. ODL:lla on tällä hetkellä ostopalveluissa 18 kuntakumppania.
Pohjois-Pohjanmaan Sairaanhoitopiirille Oulunsalon ja Hailuodon mallit ovat ainoat, ja ne ovat ainutlaatuiset myös koko maassa.
Sairaanhoitopiirin kuntayhtymän talousjohtaja Pekka Kaisto sanoo myös muiden kuntien tiedustelleen vastaavanlaisia ostomahdollisuuksia, mutta toistaiseksi asiat ovat neuvottelutasolla.
"Olemme pyrkineet pitämään varovaista linjaa. Toki jos kyselyitä alkaa tulla yhä enemmän, asiaa täytyy pohtia pitkäjänteisemmin", talousjohtaja Kaisto sanoo.
Sairaanhoitopiirejä yleisempää on yhteistyö aluesairaaloiden ja kuntien terveyskeskusten välillä.
Tällaista yhteistyötä Kaiston mukaan suorastaan suositaan.