Mielenterveyspalveluihin joutuu Oulussa jonottamaan tällä hetkellä kuukaudesta puoleen vuoteen, jopa kauemmin. Syynä on resurssipula, joka vuosien varrella väestön kasvaessa on vain pahentunut. Asianmukaista hoitoa ei voida tarjota läheskään kaikille. Varsinkin hoitoon pääsy on liian vaikeaa.
"Kaikkea puuttuu, mutta kriittisin on lääkäritilanne. Lausuntoasioiden kanssa on tiukkaa ja lääkäriä tarvittaisiin varsinkin hoidon alussa", arvioi ylilääkäri Mikko Naarala Oulun mielenterveys- ja vammaispalvelutyön yksiköstä.
Ongelmaa helpottaisi, jos terveyskeskuksiin saataisiin depressiohoitajia, jotka sieltä tällä hetkellä täysin puuttuvat. Tämä vähentäisi mielenterveystoimiston kuormitusta, kun asiat hoituisivat jo perusterveydenhoidossa, eikä tarvetta erikoissairaanhoitoon ehkä edes syntyisi, uskoo Naarala.
"Depressionhoitohan vaatii ennen kaikkea aktiivista työskentelyä. Terveyskeskuslääkärillä ei ole useinkaan siihen tarpeeksi aikaa."
Naarala huomauttaa myös, että kun hoito ei ole riittävän aktiivista, potilas kroonistuu, sairaslomat venyvät ja tilanteet kärjistyvät. "Aikaisemmin vähän lievempiäkin depressioita hoidettiin mielenterveystoimistoissa ja psykiatrian poliklinikalla."
Painotus muuttui
Hoitotakuulaki asetti tiukat kriteerit juuri psykiatriseen erikoissairaanhoitoon ja siksi painotus muuttui. Depressiopotilaiden pääsy erikoissairaanhoitoon vaikeutui. Mielenterveyspalveluista vastaavat ovat yhtä mieltä siitä, että terveysasemien kykyä palvella mielenterveysasioissa tulisi parantaa.
"Varhainen puuttuminen ei nyt ole mahdollista, eivätkä lievät ja keskivaikeat masennuspotilaat saa asianmukaista mielenterveyshoitoa", toteaa palvelujohtaja Arja Heikkinen.
Myös mielenterveys- ja sosiaalijohtaja Sirkka-Liisa Ollin mielestä terveysasemien mielenterveysosaamista pitää vahvistaa. Sen lisäksi yhteistyön pitäisi olla kitkatonta kaikilla tasoilla, mikä helpottaisi hoitoon pääsyä.
Aikuisten vuoro
Mielenterveyspalvelujen riittämättömyys on kaupungissa tiedostettu. Tämän vuoden talousarviossa lasten ja nuorten avohoitoon saatiin lisärahaa. Ensi vuoden talousarvioon yritetään saada korjaus erityisesti aikuisten tilanteeseen, kertoo Olli.
Oulun asukasluku on kasvanut kymmenessä vuodessa noin 30 000 asukkaalla. Mielenterveyspalvelujen virkoihin lisäys ei ole vaikuttanut. Psykiatrisen avohoidon kustannukset ovat Oulussa selkeästi suurten kaupunkien vertailussa keskitason alapuolella.
Heikkisen mielestä erittäin kuvaavaa on, että Kaakkurin uudelle asuinalueelle rakennetaan päiväkoteja, kouluja ja uusi teknologiaterveysasema, mutta mielenterveyspalveluihin ei ole varattu yhtään virkaa.
Heikkinen muistuttaa, että Oulussa erityistä on vielä se, että kaupunki vastaa kokonaisuudessaan aikuisten mielenterveyspalvelujen erikoissairaanhoidosta. Niinpä resursseja ei ole riittänyt enää terveysasemilla tehtävään yhteistyöhön.
Mielenterveyspalvelujen kysyntä on kasvanut jyrkemmin kuin pelkkä asukasluvun kasvu selittää. Uudet asukkaat tarvitsevat palveluita enemmän kuin perusväestö. "Ouluun tullaan selvästi parempien palvelujen toivossa. Osalla porukasta on sekä päihde- että mielenterveysongelmia. Lisäksi maahanmuuttajilla on usein hyvin traumaattinen tausta", selvittää Naarala.