Pirkanmaan ja Lehtimäen uutisten jälkeen moni pohtii, onko kyse vain oudoista yksittäistapahtumista vai sittenkin jäävuoren huipusta. Perusluottamus hoitoon on jo vaarassa, ja se pitäisi nopeasti palauttaa.
Poliisi on Pirkanmaalla tutkinut murhia ja murhayrityksiä Ylöjärvellä ja Kurussa ja oli juuri avannut hautoja Nokialla, kun uutisten kärki kääntyi Etelä-Pohjanmaalle Lehtimäelle. Cp-vammainen nuori nainen oli maannut hoitolaitoksen vuoteessa kuolleena, ja ruumiinavauksessa hänestä löydettiin tappava annos insuliinia.
Syy olisi saattanut jäädä selviämättä, sillä insuliinia ei yleensä etsitä. Nyt kuitenkin tiedossa oli, että ylöjärveläisen sairaanhoitajan epäiltiin käyttäneen juuri insuliinia heinä-elokuun vaihteen murhissa ja murhayrityksissä. Sen takia lääkärit oivalsivat Lehtimäen tapauksessa, mitä oli tarpeen tutkia. Tavallisten rutiinien mukaan toimittaessa kuolinsyy olisi voinut jäädä auki ja rikos huomaamatta.
Nokialla puolestaan tutkitaan nyt, onko joukko terveyskeskuksen vuodeosaston kuolemantapauksia sittenkään ollut luonnollisia. Jos eivät olleet, käsillä on sarjamurha, jota kukaan ei tähän asti osannut sellaiseksi epäillä.
Tapaukset ovat oikeuslaitoksen käsittelyssä vasta alussa, eikä tuomioiden aika ole vielä. On täysin mahdollista, ettei hautojen avaus johda lisäsyytteisiin. Ongelmana on, että esimerkiksi insuliinin jälkiä saattaa olla mahdotonta enää löytää.
Suomen oloissa kyse on hyvin poikkeuksellisista uutisista, jotka ovat herättäneet huomiota kautta maan. Lähes jokaisen lähipiiristä löytyy ihmisiä, jotka jossain vaiheessa elämäänsä päätyvät muiden hoidettaviksi. Kyse saattaa olla vaikeasta kehitysvammasta, sairaudesta tai voimien hiipumisesta vanhuksena.
On käyty paljon keskustelua siitä, onko hoitolaitoksissa henkilökuntaa riittävästi. Monissa tapauksissa ei ole, mikä aiheuttaa paljon vaikeuksia. Sen sijaan hoitajien ammattitaitoon ja haluun hoitaa potilaita on tavattu vahvasti luottaa. Ei ole edes kuviteltu, että joku saattaisi jouduttaa kuolemaa, eikä yrittää estää niitä.
Luottamus on vaarassa horjua. Hoitoalan koulutukseen ja työhönottotilanteisiin kaivataan soveltuvuustestejä, mutta aukottomia niistäkään ei saada.
Käytännön johtopäätöksenä Pirkanmaan ja Lehtimäen tapauksista voi olla tarpeen valvoa lääkkeitten käyttöä hoitolaitoksissa entistäkin tarkemmin. Mutta esimerkiksi insuliini on hyvin yleinen ja helposti saatava lääkeaine, eikä lähtökohtana voi olla, ettei henkilökuntaan pitäisi voida luottaa hoitolaitoksissa.
On myös tarpeen lisätä kuolinsyyntutkimuksia silloinkin, kun tapaukset näyttävät päällisin puolin "tavallisilta" kuolemilta. Silloin ei hautoja tarvitsisi aukoa Nokian tapaan.
Tapausten pitäisi johtaa yleisempään keskusteluun hoitoalan työoloista. Alan työtahti on kova, palkkaus huono ja vastuut suuria. Suomessa koneiden hoidosta maksetaan yleensä paljon paremmin kuin hädänalaisten ihmisten hoitamisesta. Oman värinsä tähän tuo työvoimapula, joka koko ajan pahenee. Läheskään aina ei ole, mistä henkilökuntaa valita. Tosiasia on myös, että laitosten taso saattaa vaihdella kovasti. Esimerkiksi Oulun lääninhallitus kertoi alkuvuodesta saaneensa useita kanteluita puutteista vanhusten hoivakodeissa.
Murhatapauksia ei vielä voi mitenkään yleistää. Ne toivottavasti koteloituvat hyvin harvinaisiksi erillistapauksiksi. On silti paikallaan, että hoitolaitosten työtilanne ja niissä vallitseva stressin määrä nousee esiin laajempana kysymyksenä. Väestön ikääntyessä kysymys hoidon resursseista on aina vain polttavampi.