Ylöjärvellä ja Lehtimäellä paljastuneissa kehitysvammaisten murhaepäilyissä on erikoisia mutta myös tavallisia piirteitä. Tutkija Martti Lehti Oikeuspoliittisesta tutkimuslaitoksesta kertoo, että ilmitulleiden tapausten kaltaiset surmat ovat harvinaisia Suomessa. Insuliinin käyttäminen tekovälineenä puolestaan ei yllätä tutkijaa.
Lehden mukaan tällainen ulkopuolisen tekemä surma on erikoinen, sillä yleensä surmaaja on omainen, joka lopulta ottaa itseltäänkin hengen.
"Esimerkiksi äiti surmaa kehitysvammaisen aikuisen lapsensa ja itsensä. Surmia on myös puolisoiden kesken, kun toinen on esimerkiksi parantumattomasti sairas", kuvailee henkirikoksia tutkinut Lehti.
Lehden mukaan armomurhiin viittaavia surmia tehdään harvoin. Kymmenen vuoden ajalla niitä on useita, mutta ei aina vuosittainkaan. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos on pitänyt tietokantaa henkirikoksista vuodesta 2002 alkaen.
Insuliini henkirikoksen välineenä puolestaan ei Lehden mukaan ole kovin tavatonta.
"Sitä on aika helppoa saada ja käyttää, eikä sen koeta tulevan helposti esiin, ellei sitä nimenomaisesti osata etsiä. Meillä Suomessa varsinaiset myrkyt tekovälineenä ovat äärimmäisen harvinaisia", Lehti sanoo.
Koska insuliinin käyttö surmavälineenä ei ole harvinaista, pitää Lehti mahdollisena, että esille tulleet surmat on sattumalta tehty samoihin aikoihin.
"Aika erikoista tämä silti on. Syntyy epäilys, että onko näitä ollut aiemminkin, mutta ne ovat jääneet ilmitulematta", kysyy Lehti.
Tapauksia ollut myös muissa Pohjoismaissa
Esille tulleet surmat kokonaisuutena ovat hyvin epätyypillisiä suomalaisessa yhteiskunnassa. Lehti muistuttaa, että yleisin henkirikos on humalaisen miehen pikaistuksissaan tekemä tappo. Pääosa eli 70 prosenttia Suomessa tapahtuvista henkirikoksista tehdään suunnittelematta, loput ovat ennalta suunniteltuja.
Motiivit pikaistuksissa tehtyihin ja suunniteltuihin surmiin ovat yleensä kuitenkin samat: kosto tai taloudellisen hyödyn tavoittelu. Nämä perinteiset syyt eivät ole nousseet esille Ylisen tai Lehtimäen surmien tutkinnoissa.
Lehti ei muista Suomesta vastaavaa tapausta, jossa hoitohenkilökunta olisi surmannut kehitysvammaisia. Hän kuitenkin muistuttaa, että Norjassa on aiemmin ollut samantyyppisiä surmia.
Esimerkiksi vuonna 1995 apuhoitaja paljastui ainakin kymmenen vanhuksen surmaajaksi lähellä Bergeniä, kun poliisi kiinnostui vanhainkodin yllättäen kaksinkertaistuneesta kuolleisuudesta.
Myös tanskalaisessa vanhainkodissa paljastui vuonna 1997, että osastonhoitaja oli aktiivisesti edesauttanut yli 20 vanhuksen kuolemaa.