Kalevassa uutisoitiin (9.1.) Oulun sosiaali- ja terveydenhuollon rahankäytöstä ja riittävästä henkilöstöresurssista.
Väestön ikääntymisen myötä asiakkaat ovat hoitoisuudeltaan vaativampia ja huoli resurssien riittävyydestä kasvaa. Tutkimukset osoittavat jo nyt, etteivät hoitajat pysty vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin ja antamaan riittävän hyvää hoitoa.
Hoitavien käsien oikean määrän määrittäminen ei ole yksinkertaista. Henkilöresursseja määriteltäessä ei riitä ainoastaan yksikössä hoidettavien asiakkaiden määrä.
Suomessa on käytössä RAFAELA® hoitoisuusluokitusjärjestelmä. Sen avulla voidaan määritellä jokaiselle yksikölle optimaalinen hoitajaresurssi. Yksikön hoitotyöntekijöiden tallentaman tiedon perusteella voidaan arvioida ja suunnitella hoitoprosessien laatua, kustannuksia ja yksikössä tarvittavan hoitohenkilökunnan määrää. Tietoa voidaan hyödyntää yksikkö- sekä organisaatiotasolla.
Tutkimustiedon mukaan oikealla henkilöresursoinnin määrällä on todettu olevan selvä yhteys potilaiden saamaan hoidon laatuun ja henkilökunnan työhyvinvointiin. Jos yksikössä henkilöresurssi ei ole riittävällä tasolla, sairauspoissaolot lisääntyvät ja asiakkaiden riittävän hyvä ja laadukas hoito ei toteudu.
Haipro-järjestelmän tallennuksissa on myös todettavissa potilasturvallisuuden heikentymistä ylikuormitustilanteissa. Riittävällä mitoituksella ja oikealla henkilöstörakenteella ehkäistään pidentyneitä sairaalajaksoja, hoitokomplikaatioita ja potilaskuolleisuutta.
Hoitotyöhön kohdennetuista kuluista on saatavissa vain vähän kohdennettua ja vertailtavaa tietoa, vaikka organisaatioiden kustannuksista yksi suurimmista menoeristä muodostuu hoitohenkilöstön palkoista.
Nykyisin käytössä olevat tunnusluvut kuten kuormitusprosentti, sairaansijojen, hoitopäivien tai -jaksojen ja vakanssien määrä eivät anna todellista kuvaa hoitotyöstä. Hoitotyön osuus asiakkaan kokonaishoidossa ja kustannuksissa jää vaillinaiseksi, usein jopa näkymättömäksi.
FCG:n RAFAELA®- ja RAVA®-kustannuslaskennan kehittämisprojekteissa on tehty mallia, joissa hoitotyön kustannuksia huomioidaan asiakaskohtaisesti. Kustannuslaskentatietoa voidaan hyödyntää muun muassa budjetoinnissa, palvelurakenteen ja resurssien käytön suunnittelussa, laskutuksessa sekä organisaation sisäisessä ja ulkoisessa vertaisarvioinnissa.
Hoidon kustannuksia tulee tarkastella alueellisesti huomioiden niin perus- kuin erikoisairaanhoidon kustannukset koko hoitoketjun osalta.
Kustannukset per potilas -malli on käytössä erikoissairaanhoidossa laajasti ja sitä on tehty myös perusterveydenhuollon organisaatioiden avo- ja kotihoidon asiakaskohtaisia kustannuksia laskettaessa. Tämän DRG-järjestelmien kustannuslaskennan perusta on toimintoihin, aikaan ja välisuoritteisiin perustuva malli.
Objektiivisesti mitatusta tiedosta ja potilaiden hoitoisuuteen perustuvasta resursoinnista hyötyvät potilaat, hoitotyön tekijät, organisaatio ja veronmaksajat.
Anne Rintala
Mari Valtanen
asiantuntijat
hyvinvointi ja sote, FCG Konsultointi
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.