Hyvinvointiin Suomessa kuuluvat yhteisillä verorahoilla kustannetut lastentarhat. Päiväkotien ydintehtäväksi on vakiintunut ammattilaisten antama varhaiskasvatus, jonka Suomen hallitus otsikoi ohjelmassaan kehittämiskohteeksi.
Hallitusohjelman sivulla 32 luvataan: "Laadukas ja saavutettavissa oleva varhaiskasvatus ja esiopetus taataan koko ikäluokalle."
Hallitus aikoo selvittää, voitaisiinko esiopetus muuttaa "velvoittavaksi tavoitteena varmistaa koko ikäluokan osallistuminen varhaiskasvatukseen".
Hallitus haluaa siis varmistaa varhaiskasvatuksen kaikille viimeistään kuusivuotiaana. Ollaanko Suomessa ikään kuin varhentamassa kouluopetuksen aloitusikää? Ja riittävätkö yhteiset verorahat julkisen päivähoidon tai esiopetuksen laajentamiseen, kun valtion ja kuntien pitäisi aina vain säästää?
Hallitus lupaa joka tapauksessa säätää uuden lain varhaiskasvatuksesta. Päivähoidon lainsäädännön valmistelu sekä hallinto siirretään sosiaali- ja terveysministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriöön. Päivähoito ymmärretään lasten kasvattamiseksi eikä enää sosiaalipolitiikaksi.
Kunnissa päivähoidon muutos tarkoittaa, että hallinnointi siirtyy sosiaali- ja terveysvirastoista opetusihmisten haltuun. Muutos herättää intohimoja, mutta tuskin näkyy yhtäkkiä lapsiperheen arjessa.
Suomen suurimman kaupungin Helsingin kaupunginvaltuusto kiisteli äsken, tulisiko päivähoito siirtää sosiaalitoimesta sivistystoimeen. Valtuusto päätti äänestyksen jälkeen pitää päivähoidon sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtajan alaisuudessa. Lisäksi valtuutetut perustivat päivähoitoa varten oikein oman virastonsa ja lautakunnan.
Vähemmistöön äänestyksessä jääneet näkivät ratkaisun valtapelinä, sillä kaavailujen mukaan päivähoidon piti siirtyä opetusalaan.
Helsingin tapaista valtavääntöä on odotettavissa myös muualla Suomessa. Pohjois-Pohjanmaan kunnista noin puolet on siirtänyt päivähoidon sivistystoimeen.
Kaleva uutisoi (23.11.), että Pohjois-Pohjanmaan aluehallintoviraston peruspalveluyksikön johtajan Marja-Leena Kärkkäisen mielestä päiväkodit muuttuvat liian koulumaisiksi.
Lastentarhanopettajaliiton puheenjohtaja Anne Liimola sekä erityisasiantuntija Kristiina Cleve Opetusalan ammattiliitosta OAJ:stä vastasivat Kärkkäiselle Kalevan lukijan sivulla (25.11. ja 3.12.). He valottivat, miten varhaiskasvatuksella pyritään aloittamaan lasten "oppimisen polku". Varhaiskasvatus ei tarkoita pänttäämistä koulupenkissä vaan lapselle luontaista leikkimällä oppimista.
Avoin, julkinen ja aloitteellinen keskustelu kuuluu jo julkisuuslain mukaan virkamiehen tehtäviin. Joka tasolla.
Verorahoilla maksettu varhaiskasvatus koskettaa meitä kaikkia, joten puhetta lasten kasvatuksesta ja opetuksesta sietää kuulua senkin takia. Hallinnon valtapeli tuntuu irvokkaalta sen rinnalla, miten historiallinen muutos taustalla on.
Varhaiskasvatusidea kunnioittaa kasvatuksen ja opetuksen ammattimaisuutta. Suomalainen yhteiskunta kaipaa muutenkin lisää luottamusta siihen, että ala kuin ala kehittyy tutkimuksen ja koulutuksen kautta. Työpaikat voivat hyvin, kun alalle koulutetut ihmiset kykenevät jalostamaan työtään ammatillisesti.
Varhaiskasvatuksesta vastaavat taitajat luovat myös tärkeimmän edellytyksen Suomen kilpailukyvylle ja menestykselle, johon niin usein vedotaan. Ilman osaamista maailmalla syrjäytyy.
Kasvatuksen ummikotkin, "tavalliset" aikuiset voivat nähdä varhaiskasvatuksen siis loistavana mahdollisuutena, joka kehittää suomalaislapsista luovia, rohkeita, avoimia, vuorovaikutustaitoisia ja puhekykyisiä.