Julkinen terveydenhoito on rahoituskriisissä, josta selvitään vain asettamalla sairaat etusijalle. Jonoissa odottelu tulee yhteiskunnalle erittäin kalliiksi.
Suomalaista terveydenhoitoa pidetään tehokkaana ja halpana. Tuoreessa Efektian, Kuopion yliopiston ja kansaneläkelaitoksen tutkimuksessa kuitenkin suomitaan terveyspalvelujen saatavuutta ja laatua huonoksi. Jos potilaita hoidettaisiin ajallaan eikä makuutettaisi jonoissa, yhteiskunta säästäisi eikä priorisoinnista tarvitsisi puhua.
Hankkeessa esitetään keinoja, miten suomalaisia terveyspalveluja tulisi järkeistää. Potilaan on päästävä nopeasti lääkärin tutkittavaksi ja tarvitsemaansa leikkaukseen. Toisaalta hänen on päästävä sairaalasta kotiin ja töihin niin nopeasti kuin se käytännössä on mahdollista. Sairaiden pitäminen jonoissa kasvattaa julkisia tulonsiirtoja, ja pitkät toipilasajat nostavat Kela-korvaukset turhan korkealle. Sairaalat kykenisivät hoitamaan 20-30 prosenttia enemmän potilaita, jos katsottaisiin julkisia menoja kokonaisuutena eikä pelkästään sairaalan menoja.
Kyseessä on ensimmäinen laaja suomalainen tutkimus siitä, kuinka kunnat, Kela, työnantajat ja kotitaloudet rahoittavat terveyspalveluja ja sairastamiseen liittyviä tulonsiirtoja eli toimeentuloturvaa ja etuuksia.
Tulokset eivät mairittele suomalaista terveydenhuoltoa. Muualla Euroopassa sydämen ohitusleikkauspotilas menee ensimmäiseen kontrolliin kuukauden kuluttua, Suomessa kolmen. Suomalaispotilas on siten automaattisesti kolme kuukautta sairaslomalla, vaikka yhdeksän kymmenestä kykenisi töihin jo kuukauden päästä leikkauksesta.
Pitkät sairaslomat nostavat Kelan maksamat sairauspäivärahat pilviin. Turhilla päivärahoilla voitaisiin maksaa enemmän hoitoa useammalle potilaalle. Siksi Efektian tutkimusjohtaja Ilkka Vohlonen vaatiikin Kelaa osallistumaan kuntien kanssa hoidon rahoitukseen.
Työikäisiä koskevat tulokset osoittivat, että kunnan maksama hoito kattaa kokonaiskustannuksista 25 prosenttia, Kela puolet. Loput 25 prosenttia kattavat työnantajat ja kotitaloudet. Työn tuottavuuden menetys on vielä asia erikseen.
Pitkään leikkausta odottavat potilaat pitäisi hoitaa nopeasti kunnan ja Kelan rahoituksella vaikka yksityisellä sektorilla, jos julkinen sairaanhoito ei vedä. Mitä pitempään ihminen joutuu hoitoa odottamaan, sitä huonompaan kuntoon hän menee ja sitä kauemmin kestää toipuminen. Jos Kela osallistuisi hoidon rahoittamiseen, säästyisi sairauspäivärahoja ja lääke- ja kuntoutuskuluja.
Valmistumassa olevan opinnäytteen mukaan hoidon huono saatavuus on tärkein tekijä, joka ajaa esimerkiksi nivelrikkopotilaat ennenaikaiselle eläkkeelle. Työn raskaudella, tuloilla tai kuntoutuksella ei ole merkitystä.
Kun jokainen osapuoli, kunta, valtio ja kela, yrittää pitää omat kulunsa mahdollisimman pienenä, menot vain kasvavat, kun kukaan ei vastaa kokonaisuudesta. Terveydenhuolto ei syyttelyllä parane, vaan Kelan, valtion ja kuntien on tehtävä yhteistyötä. Vuonna 2005 voimaan tuleva hoitotakuukin voitaisiin taata yhdistelemällä valtion, kuntien ja Kelan rahoja.
Julkinen terveydenhuolto toimii tällä hetkellä järjestelmän, ei potilaan ehdoilla. Sairaaloiden leikkaussalit ovat tyhjillään iltaisin ja viikonloppuisin, vaikka niitä voitaisiin käyttää jonojen purkamiseen. Julkisia palveluja tarjotaan sen verran kuin kyetään, ei sen verran kuin tarvitaan. Muutos saadaan aikaan, jos terveydenhuollossakin tärkeintä on asiakas eli potilas.