Oulun kaupungin terveysasemilla on otettu käyttöön tavoite, jonka mukaan 35 prosenttia vastaanotolle tulevista potilaista hoidetaan päivystävän sairaanhoitajan tai terveydenhoitajan voimin. Näin on määrä vapauttaa lääkärien aikaa muihin töihin.
Tarkkojen prosenttitavoitteiden asettaminen elävän elämän tilanteisiin on aina jotenkin keinotekoista ja ehkä jopa hieman kyseenalaista, mutta tässä tapauksessa itse idea on kannatettava. Suuri osa terveysasemilla käynneistä liittyy vaivoihin, jotka eivät lääkärin katsomisesta kummene ja joita sairaanhoitajat voivat aivan hyvin käsitellä. Flunssa ja pikkukolhut tarvitsevat hoitoa, mutta eivät ne välttämättä aina lääkäriä tarvitse.
Myös työnantajien pitäisi luottaa siihen, että sairaslomatodistuksen allekirjoittajaksi ei aina kaivata lääkäriä.
Hoitohenkilökunnan vastuun kasvattaminen on myös luottamuksen osoitus heidän koulutukselleen ja kokemukselleen. Samalla se helpottaa lääkärien työtaakkaa.
Toimivan yhtälön edellytyksenä on silti se, että ongelmat eivät vain siirry uuteen paikkaan. Oulun kaupungin terveydenhoitoon on tulossa joitakin uusia vakansseja, mutta mitään erityisiä sairaan- ja terveydenhoitajien roolin muuttumiseen varattuja lisäresursseja ei ole. Entiset tehtävätkään eivät mihinkään katoa, ja tunnettua on, että terveydenhuollossa kiire pakkaa päälle jo muutenkin.
Laajempi periaatteellinen kysymys on, näkyykö vastuun kasvu riittävästi myös palkkauksessa. Hoitajat ovat ammattiryhmänä Suomessa selvästi alipalkattuja.
Vastaavaa mallia on jo ehditty kokeilla kansallisen terveyshankkeen osana Oulun läänin eteläisellä alueella, ja kokemukset ovat olleet hyvin rohkaisevia. Selvitysten perusteella on onnistuttu juuri siinä, mitä on tavoiteltu.
Potilaat ovat olleet tyytyväisiä ja lääkärien ja hoitajien työnjako on selkiytynyt. Parannusta on tullut niin työssä jaksamiseen kuin siinä viihtymiseen.
Kyseessä on selvästi malli, jonka voi odottaa lähivuosina Suomessa yleistyvän. Se on yksi tapa poistaa terveydenhuollon pullonkauloja ja suunnata resursseja sinne missä niitä tarvitaan, Oulussa esimerkiksi vanhustenhuoltoon.
Samalla malli on esimerkki siitä, etteivät kaikki uudistukset ole kiinni rahoituksen lisäämisestä. Joskus riittää, että lisää luottamusta ammattitaitoon.
paakirjoitus@kaleva.fi