Suomalaisen sairaanhoitajan ammattitaito kelpaa muissa pohjoismaissa. Norjassa ja Ruotsissa yhteensä kolme vuotta työskennellyt oululainen Tuula Mäkelä, 43, palaa kesäkuussa vajaan vuoden kotimaan keikan jälkeen takaisin Ruotsiin.
Mäkelä kilpailutti muutamaa työnantajaa Tukholman seudulla ja valitsi lopulta tukholmalaisen vuokratyöfirman, joka teki parhaan tarjouksen. Palkkaus paranee huomattavasti, Tukholmaan muutto tuplaa nykyisen palkan. Ahkeriksi, luoviksi ja rehellisiksi tunnetut suomalaishoitajat ovat ”kuumaa kamaa” naapurimaiden työmarkkinoilla.
Mäkelä vaihtaa Oulun mieluusti Tukholman maisemiin. Työ OYS:ssa ei vastaa ulkomaankokemuksen jälkeen ammattilaisen näkemystä mielekkäästä työstä. Potilaiden kiitollisuus ja arvostus ei yksin elätä.
Palkan ohella Mäkelä korostaa työn mielekkyyttä, riittävää resurssointia ja työaikoja. Erityisesti kolmivuorotyön yövuorot ovat Mäkelän mukaan raskaita.
Hoitajan työura
koostui pätkistä
Mäkelä valmistui ammattikorkeakoulusta vuonna 1996. Sitä ennen hän työskenteli 12 vuotta postilla ja kolme vuotta kiinteistönvälittäjänä. ”Kun pahin lama iski, päätin hankkia itselleni kunnon ammatin”, hän kertoo.
Valmistumisen jälkeen hän pääsi töihin, mutta työtä tarjottiin vain lyhyissä pätkissä ja lopulta ne loppuivat kokonaan.
Syksyllä 1998 hän kävi työvoimatoimistossa tarjolla olevan norjan kielen kurssin ja tutustui oslolaisiin työnantajiin. Seuraavana keväänä hän teki jo töitä Oslossa.
Mäkelä työskenteli kaksi vuotta Oslossa ja koti-ikävän vaivatessa vielä vuoden verran Piteåssa. Viime elokuussa hän sai vuorotteluvapaan sijaisuuden OYS:ssä, mutta muuttaa nyt uudestaan Ruotsiin.
Palkkapussista
reilusti paksumpi
Mäkelä kehuu työrupeamaa Oslossa. Hän toimi vanhusten kuntoutukseen erikoistuneessa hoitokodissa osastonhoitajana, vakituisessa virassa. Ruotsissa hän työskenteli psykiatrian sairaalassa hoitajana. Sielläkin hänelle tarjottiin pysyvää työsuhdetta.
Kokemus naapurimaissa osoittaa hänen mukaansa, että muualla sairaanhoitajan työtä arvostetaan myös palkkauksessa. Aikaisempi työkokemus muilla aloilla katsottiin eduksi ja sillä oli vaikutusta ansiotasoon.
Mäkelä on laskenut, että Ruotsissa ollessaan hän ansaitsi 500 euroa kuukaudessa ja Norjassa hieman enemmänkin kuin nyt Oulussa.
”Vaikka Piteåssa minulla ei ollut mitenkään hyvä palkka”, hän toteaa.
Sairaanhoitajan peruspalkka Suomessa on noin 1 500 euroa eli 8 800 markkaa.
Pohjois-Suomessa terveydenhuoltoalan henkilökunnan palkat pidetään vielä kaiken lisäksi tiukasti liukumien alapäässä.
Mäkelän mukaan sairaanhoitajan palkalla elää, jos keskittyy työntekoon, eikä kuluta mitään ylimääräistä. Esimerkiksi matkustelun voi unohtaa.
”Täällä palkalla joutuu elämään kädestä suuhun, kun ei ole toista ihmistä jakamassa päivittäisiä kuluja”, hän toteaa.
Myös työajoissa on eroa, vaikka viikkotuntimäärät ovat suunnilleen samat. Siinä missä ruotsalais- ja norjalaishoituri tekee vain joka kolmannen viikonlopun töitä, saa suomalaissisar samaan aikaan vain yhden vapaan viikonlopun.
Suomalainen hoitaja joutuu ansaitsemaan peruspalkkansa lisät epätyypillisillä työajoilla kolmivuorotyössä, kun naapureissa tehdään kaksivuorotyötä. ”Ruotsissa ja Norjassa on vallalla käytäntö, että yötyöntekijät ovat erikseen”, Mäkelä kertoo.
Pettymys työhön ja sen epätyypillisyyteen saa Mäkelän lähtemään Ruotsiin.
Mäkelän mukaan pahinta on se, että koko ajan on tunne siitä, ettei potilaille ole riittävästi aikaa, eikä työstä saa enää tyydytystä.
”Osastoilla on pieni miehitys, työ on kiireistä ja raskasta. Sairaanhoitajaa revitään niin moneen suuntaan. Kärsin siitä, että potilas jää toiselle sijalle, vaikka niin ei saisi olla”, hän toteaa.
Ruotsissa ja Norjassa osastoilla on enemmän työntekijöitä ja työnantaja huolehtii jatkuvasti henkilöstön kouluttamisesta.