Hallituksen vaatima hoitajamitoitus törmää hoitajapulaan: ei auta laki ja asetus, jos ei työntekijöitä ole. Käskyttämällä asia ei ratkea, mutta on olemassa monia pieniä tekoja, joilla hoitajapulaa voitaisiin helpottaa.
Hoivatyöntekijät ovat suurimmaksi osaksi naisia, jotka tunnetusti jäävät helpommin kuin lasten isät kotiin hoitamaan lapsia huolimatta siitä, että työelämä heidän työpanostaan tarvitsisi ja sitä arvostettaisiin.
Arvostus ei näy hoiva-alan palkoissa, mikä on tietenkin yksi tärkeimmistä syistä siihen, että perheissä vähemmän tienaava jää kotiin vanhempainvapaille.
Mutta aina se ei ole tärkein syy. Meillä on vallalla kulttuuri, jossa nainen, äiti, on lapsen paras hoitaja. Toki näin onkin silloin, kun äiti imettää vauvaa ja lapsi tarvitsee fyysisesti äitiä.
Oman käsitykseni mukaan äiti on pienen vauvan paras hoitaja. Heidän yhdeksän kuukautta kestänyt suhteensa ei katkea synnytykseen. Irtiotto äidin ja vauvan välillä tarvitsee pidemmän ajan, ja siksi minusta on luonnollista, että äiti hoitaa lasta vauvaiässä.
Mutta isille pitää antaa mahdollisuus tutustua lapseen ja siksi olisi tärkeää, että isät pitäisivät enemmän vanhempainvapaita. Ja saisivathan miehetkin tarvitsemiaan lomia ja samalla etäisyyttä omaan, ehkä ei niin tärkeään työhönsä. Lasten maailma voi olla monelle isälle ihmeellinen kokemus. Äidit vapautuisivat aikaisemmin työhönsä, joka usein on hoitoalalla.
Äitien ja naisten olisi syytä ajatella myös omaa tulevaisuuttaan niin työelämässä kuin sen jälkeen, vaikka eläkeikä tuntuu kaukaiselta ja luottamus oman elämän jatkuvuuteen vahvalta.
Ansiotulon pienuus näkyy suoraan eläkkeen määrässä. Jos ei ole ollut töissä eikä ole ollut ansiotuloja, ei ole myöskään eläkettä tai se on hyvin pieni.
Naisten ei pitäisi liikaa luottaa siihen, että on mies, joka elättää. Aina ei vain ole, elämä voi tuoda odottamattomia yllätyksiä. Aika usein liitot päättyvät eroon. Silloin eläkkeellä pärjää se, joka on ollut töissä ja saanut palkkaa.
Omasta ammattitaidosta kannattaa pitää kiinni. Lapsen etu ei vaadi sitä, että äiti jää kotiin lasta hoitamaan vuosiksi. Lapsen etu ei ole ristiriidassa vanhempien, usein äidin, edun kanssa. Lapset tarvitsevat virikkeitä, toisia samanikäisiä leikkikavereita.
Päivähoito on erinomainen lasten kannalta. Monesti äiti ei vain halua luopua lapsesta edes päivähoitoon.
Osa-aikatyön tekeminen on Suomessa edelleen vaikeaa. Pienten lasten äitien olisi huomattavasti helpompi käydä osa-aikatöissä ja siten ratkaista itseään vaivaava eettinen ongelma, ollako kotona lapsen kanssa vai käydä töissä. Uskon, että osa-aikatyö toisi hyvinvointia pienten lasten koteihin.
Meillä on myös avaamatta kannusteloukun solmu: osa-aikatyötä ei työtön työnhakija uskalla ottaa vastaan, koska pieni palkkatulo voi aiheuttaa karenssin saatuihin tukiin, eikä pienten tulojen talous kestä edes hetkellisiä notkahduksia.
Työn tekemisen pitää olla kannustavaa ja osa-aikaisen työn tekeminen joustavaa. Kukaan ei lähde töihin, jos se ei paranna taloudellista tilannetta tai jos uhkana on karenssien tuoma ahdinko.
Kolmas keino olisi, että ammattimaiset hoitajat tekisivät enemmän vaativaa hoitotyötä. Vähemmän ammattitaitoa vaativat työt hoituvat avustavilla henkilöillä.
Kotipalvelussa voisivat kodin siistijät auttaa peseytymissä ja ruokailussa, valvoa lääkkeiden ottamista ja tehdä muita selkeitä ja yksinkertaisia toimia. Hoitolaitoksissa hoitajat tekevät liian paljon töitä, jotka eivät hoitajan ammattitaitoa vaadi.
Näillä keinoilla ei hoitajapulaa ratkaista, mutta koska meillä ei ole olemassa mitään suurta yhtä ainoaa ratkaisua, pitäisi käyttää kaikki pienetkin keinot, jotka mahdollistavat nyt kotona olevien hoitajien paluu töihin.
Uudenlainen töiden järjestely tarjoaisi mahdollisuuden monille vähemmän koulutetuille kotona oleville henkilöille palata työmarkkinoille avustavien hoito- ja kotipalvelutöiden pariin.
Sirkka-Liisa Mikkonen
Kiiminki, Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.