Vanhusten, vammaisten ja pitkäaikaissairaiden hoitoon voidaan luoda kriteerit, jotka takaavat yhdenvertaisen kohtelun. Tämän on havaittu Rovaniemellä, missä kirjallisia kriteereitä on nyt testattu syksystä saakka.
Kirjalliset kriteerit koskevat kotihoitoa ja palveluasumiseen pääsemistä. Lisäksi ne antavat hoitohenkilöstölle työkalun, jolla arvioidaan sitä, kuka saa apua ja kuka jää avun ulkopuolelle.
Rovaniemen kriteereissä ensimmäisellä sijalla on asiakkaan fyysinen toimintakyky. Sitä arvioidaan erilaisin testein ja kotikäynnein. Näiden avulla saadaan kuva esimerkiksi asiakkaan masentuneisuudesta.
Kehittämispäällikkö Päivi Voutilainen Stakesista pitää Rovaniemen kokonaisarviota hyvänä, koska siinä on monta mittaria kunnon toteamiseksi. Yleensä kunnissa käytetään vanhuksen toimintakyvyn arvioinnissa niin sanottu Rava-toimintakykymittaria, joka painottuu etupäässä fyysisen toimintakyvyn mittaamiseen.
Stakesilta tulossa opas
Stakes selvittää parasta aikaa kuntiin tekemällään kyselyllä millaisia arviointimenetelmiä kunnissa käytetään. Ensi vuonna kriteereistä saadaan ehkä jopa opas, Päivi Voutilainen Stakesista arvelee.
Nyt kunnissa saattaa olla hyvinkin erilaisia hoidon mittareita. Tarkoituksena on pyrkiä siihen, että perusteet esimerkiksi kotihoitoon olisivat yhdenvertaisuuden ja oikeusturvan kannalta samanlaiset koko maassa.
Kaikkia ei voida palvella
Kotihoidon esimies Marja-Terttu Norokorpi Rovaniemen kaupungista kertoo, että selvät kriteerit merkitsevät asiakkaiden samanlaista kohtelua koko kaupungin alueella.
Hänen mielestä ei voida sanoa, ovatko ehdot kunnallisen hoiva- ja hoitopalveluun kiristyneet, koska kirjallisia kriteereitä ei ole aikaisemmin ollut, vaan ne ovat olleet kotihoitohenkilöstön "päässä". Nyt ei ainakaan voida väittää, että hoivaa ja hoitoa annettaisiin väljin perustein, Norokorpi sanoo.
Rovaniemellä on noin 500 kotihoitopalvelun asiakasta ja kysyntää on enemmän kuin voidaan palveluja tarjota. Hoitopaikkoja laitoksiin jonottaa 120 asiakasta, joista 90 prosenttia odottaa pääsyä tehostetun hoidon palvelukotiin ja vanhainkotiin. Suurin osa hoitopaikkoja jonottavista on kotihoidossa, mutta joitakin myös terveyskeskuksen vuodeosastolla.
Kaupungissa on vajaat parikymmentä dementoitunutta ja pitkäaikaissairasta, joita autetaan kotiin jopa viisi-kuusi kertaa päivässä, lisäksi annetaan yöhoitoa. Tehostettua kotihoitoa voidaan joutua antamaan sellaisissakin tapauksissa, että asiakas ei halua muuttaa kotoa laitokseen, mutta on kotonaan pitkälle toisten autettavana.
Osa avusta maksulliseksi
Rovaniemen kotihoitopalvelut ovat ennen kaikkea hoidon ja hoivan tarpeen tyydyttämistä, arjen askareisiin tarvittava apu on haettava muualta. Viikkosiivouksia kotihoidon asiakkaat eivät ole saaneet kaupungilta enää pitkään aikaan. Kauppaan tai muille asioille kuljetukset on supistettu minimiin. Norokorven mukaan niistä luovutaan pian kokonaan ulkoistamalla palvelut; tällöin asiakas maksaa niistä erikseen.
Kun kotihoidon tarve kasvaa, joudutaan ylipäätäänkin harkitsemaan sitä, että asiakas maksaa saamastaan palvelusta nykyistä enemmän, Norokorpi sanoo. Periaatteena olisi näin ollen se, että jos asiakas haluaa tehostettua kotihoitoa, hänen pitäisi myös maksaa siitä enemmän.
Yli 75-vuotiaiden määrä Rovaniemelläkin kasvaa tuntuvasti vuoteen 2010 mennessä. Koska kotihoitopalvelujen resurssit ovat rajalliset, myös omaisia ja vapaaehtoisia halutaan huolehtimaan vanhuksista. Sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksessa lähihoitajiksi opiskelevia houkutellaan "nimikkovanhuksen" hankkimiseen omasta lähipiiristään. Vapaaehtoistyö on joissakin opinnoissa tulossa jopa pakolliseksi oppiaineeksi.