3-vuotiaalla Otso Virénillä on isoisälleen asiaa. Otso kapuaa Lasse-papan syliin ja kysyy, milloin on autoajelun aika.
"Ei ihan vielä. Pappa juttelee ensin vähän toimittajan kanssa."
Otsolle Lasse ei ole nelinkertainen olympiavoittaja vaan pappa. Kun puhe kääntyy papan urheilusaavutuksiin, hilpaisee vilkas nuorimies mummolan keittiöön kaakaolle.
"En kyllä tiedä, onko Otsolla mitään käsitystä urheilu-urastani."
Tunnustus ei yllätä. Suurjuoksija kertoo kullanhohtoisesta 1970-luvusta vain kysyttäessä - ja silloinkin hieman vaivautuneena.
Virén, 58, ei koskaan sorru ylimieliseen pullisteluun. Avainsana kaikessa toiminnassa oli ja on nöyryys.
"En osaa sanoa, miten korkealle tai millaiseen järjestykseen saavutukseni pitäisi laittaa. Vaikea niitä on itse arvostaa."
Virénin kultamitalit ovat lainassa Urheilumuseossa. Muitakaan mitaleita tai pokaaleita ei kodin olohuoneessa näy.
"Joku muu kuin minä nostaa urheilumuistot aina esille", Virén hymähtää.
Kaikki tekemiset
analysoitu puhki
Juoksuista yksi on aina ja ikuisesti ylitse muiden. Münchenin (1972) kymppi kaatumisineen ei haihdu kansakunnan kollektiivisesta muistista koskaan. Virén antoi suomalaiselle sisulle kasvot.
"Värikäs juoksu. Sellaista käsikirjoitusta ei kukaan tee", Virén myöntää.
Virénin juoksut ja fyysiset ominaisuudet on analysoitu puhki. Tutkijat selittivät suomalaisen ylivoimaa sydämen suurella koolla, testosteronin määrää säätelevän hormonin normaalia suuremmalla tuotannolla sekä kaarrematematiikan hyödyntämisellä.
Tunnetuin tavaramerkki oli hivuttava kiri.
"Se tarkoitti 600 metrin kiriä. En tehnyt räväkkää rytminvaihdosta, vaan vauhti kiihtyi puolisalaa. Juoksutyylistä sitä ei huomannut", Virén kuvailee.
Yksi hivuttavan kirin uhreista oli Portugalin Carlos Lopes, joka dominoi Montrealin kisojen (1976) 10 000 metrin juoksua puolimatkasta lähes loppuun. Lopesia peesannut Virén avasi urkunsa toiseksi viimeisellä kierroksella.
"600 metriä ennen maalia läksin, ja Lopez jäi kuin seisomaan", Virén muistaa.
Umpityhmät
uusiseelantilaiset
Virén ei luottanut vain fysiikkaansa. Valmentaja Rolf Haikkola selvitti vastustajien vahvuudet ja heikkoudet, joihin suojatti iski säälimättä. Jokaista juoksua varten kaksikko laati kaksi taktiikkaa.
"Oli helppo taktiikka ja oma taktiikka. Helppo taktiikka toimi siten, että annoin toisten tehdä työn ja katsoin sitten, mihin rahkeet riittävät. Alkuhötkyilyllä ei voita kestävyysjuoksussa mitään."
Montrealin vitosella Virén valitsi oman taktiikan. Kolmen kilometrin jälkeen vauhti oli liian verkkainen.
"Mukana oli kovia kirimiehiä, joita piti ryhtyä tappamaan vauhdilla pois."
Suunnitelma piti. Uuden-Seelannin kirimiehet Dick Quax (2.) ja Rod Dixon (4.) eivät olleet loppusuoran taistossa terävimmillään. Taktisella puolella Virén oli valovuoden edellä vastustajiaan.
"Emme voineet kuin ihmetellä, miten tyhmästi vastustajat juoksivat", Haikkola kertasi omassa muistelmateoksessaan.
Suurjuoksija
joka ei juokse
Münchenin maineteot Virénin kotikunta Myrskylä palkitsi sopuhintaisella järvenrantatontilla. Olympiasankari asuu yhä samassa talossa, joka nousi juhlahumun jälkimainingeissa itäuusimaalaiseen maalaisidylliin.
Kahden tuhannen asukkaan Myrskylässä Virén saa olla uteliaiden katseilta ja kyselyiltä rauhassa.
"Täällä olen yksi muiden joukossa, ihan Lasse vaan."
Viren on yhä sutjakassa kunnossa - mutta vain sutjakassa. Juoksukunto on eri asia.
"Voi mennä viikkoja, kuukausikin, ilman juoksulenkkejä. Oikea varvas on kiusannut."
Toimettomana Virénin ei silti tarvitse patsastella. Kun haastattelutuokio on päättymässä, nykii Otso pappaansa jo hihasta.
On aika lähteä ajelulle.
Kaleva esittelee suomalaisen olympiavoittajan kuukausittain ennen Pekingin kisoja.
