"Sain tietää marraskuussa 2009 olevani hiv-positiivinen", kertoo Tiina, 21. Tartunta tuli hänelle täytenä yllätyksenä.
"En edes epäillyt sellaista. Olin vastikään testauttanut itseni ja olin ollut hieman pidemmässä suhteessa.
Terveydenhoitajani kanssa kävimme läpi yleisesti elämääni ja tulimme siihen tulokseen, että testit otetaan, vaikkakin kaikki tartunnat tuntuivat kohdallani epätodennäköisiltä."
Tulos oli täysi shokki, edessä oli pimeys ja seinä vastassa.
"Terveydenhoitajani ohjasi minut paikallisen kriisiryhmän puheille, ihan kirjaimellisesti kädestä pitäen. Kriisiryhmä auttoi minua alkuviikkoina, sen jälkeen henkinen hoitoni jatkui alan ammattilaisen kanssa ja jatkuu edelleen."
Ammattinsa kautta Tiina tiesi paljonkin hi-viruksesta aina sen rakenteesta ja toiminnasta alkaen. Ammatti tai tietoisuus viruksesta ei kuitenkaan suojaa.
"Ymmärsin vaaran, tunsin sympatiaa hiv-positiivisia kohtaan ja suunnittelin lähteväni vapaaehtoistyöhön Afrikkaan, hiv-vastaiseen työhön. Kuitenkin kaikesta tiedosta ja taidosta huolimatta lukeudun nyt itse hiv-positiivisten joukkoon."
Lue lisää sunnuntaina Kalevasta!