SM-tason pikajuoksija Sari Pikkarainen treenaa, kun syöpähoitojen koettelema keho sen sallii. Hänelle hiustenlähtö on ollut toisarvoinen asia, mutta monille entisestä luopuminen vaatii surutyön. Peruukkiasiantuntija Terhi Päivärinta kertoo, kuinka jokaiselle löytyy sopiva peruukki. Tarjolla on myös hiuspäähineitä.
Aamulla Sari Pikkarainen huomasi hiustuppoja tyynyllään ja sängyn vieressä lattialla. Pestessä tukka alkoi takkuuntua ja irtoilla lisää. Toinen sytostaattihoitokerta oli takana. Lapsesta saakka olkapäille ulottunut poninhäntä rupesi ohenemaan silmissä.
Hiustenlähtö on ollut 47-vuotiaalle Sari Pikkaraiselle lopulta täysin toisarvoinen seikka rintasyöpähoitojen keskellä. Pikkarainen päätti heti diagnoosin saatuaan, että puhuu asiasta avoimesti. Koska sairautta ei tarvitse hävetä, myöskään tukan lähtemistä ei tarvitse peitellä.
– Koin, että on itselleni helpompaa, kun kerron heti ystäville, naapureille ja työkavereille. Eipähän sitten tarvinnut selitellä kenellekään, kun tukka oli yhtäkkiä erinäköinen kuin ennen.
Urheiluväelle pikajuoksua SM- ja EM-tasolla harrastava Pikkarainen kertoi tilanteestaan juostessaan suomenmestaruuskilpailuissa vielä pari päivää ennen leikkausta kilpailun roosa nauha rinnassaan.
– Minulle oli helpointa juosta ensin ja kertoa sitten, miksi poistun kentiltä toistaiseksi. Hyvän peruskuntoni ansiosta olen onneksi voinut hoitojenkin aikana tehdä tunnin ja puolentoista kävelylenkkejä.
Bambumyssyt ja pannat käytössä
Sytostaattihoidot alkavat juuri olla takanapäin. Sädehoidot aloitetaan elokuussa.
– En ole ajanut tukkaa kokonaan pois missään vaiheessa. Kun hiukset alkoivat pudota, totuttelin tilanteeseen leikkaamalla niitä ensin itse lyhyemmiksi, Pikkarainen sanoo.
– Jostain syystä minulle on jäänyt tällainen takatukka. Teini-ikäisten lasten kanssa vitsaillaan välillä äidin Juice-tukasta. Mutta kun laitan pipon päähän, muut eivät välttämättä huomaa mitään.
Peruukin Pikkarainen vetää päähänsä lähtiessään esimerkiksi kauppaan tai juhliin, joissa ei voi syödä hattu päässä.
– Tänä kesänä on tosin ollut niin kuuma, että peruukin kanssa tuntuu, kuin liikkuisi karvahattu päässä. Omat hiukseni kun ovat olleet aika ohuet.
Alkuperäisen suunnitelmansa vastaisesti Pikkarainen luopui ajatuksesta pitkästä peruukista. Myös urheillessa se olisi ollut turhan hiostava.
– Valitsin lopulta vaalean polkkatukan, vaikka olen itse tumma.
Uusi peruukki päässään Pikkarainen nappasi itsestään Instagramiin kuvan, jossa ilmoitti olevansa tämän kesän sitten blondi.
– Laitoin kuvan myös siksi, ettei kenenkään tarvitse tavatessa hätkähtää tai katsella varpaankärkiään.
Peruukin lisäksi Pikkarainen käyttää bambumyssyjä, pantoja tai lippalakkeja.
– Teinien kanssa liikkuessani pidän peruukkia ennen kaikkea lasten takia. Siinä iässä on itsetunto muutenkin kovilla, ja kalju äiti aiheuttaisi hirveästi katseita, hän sanoo.
Moni tuntee aluksi häpeää
Kokemus syöpähoitojen aiheuttamista muutoksista ulkonäköön on hyvin yksilöllinen. Toisille ulkomuoto on yksinkertaisesti merkityksellisempi kuin toisille.
Syöpätautien dosentin, psykoterapeutti Päivi Hietasen mukaan moni kuitenkin kokee ruumiilliset muutokset tärkeinä.
– Hiukset ovat varsin näkyvä osa naisellista identiteettiä. Mutta monet hoidot myös turvottavat ja lihottavat. Myös leikkaukset voivat muuttaa ulkonäköä.
Entisestä luopuminen voi aiheuttaa surun ja masennuksen tunteita. Hietanen kuvaa ulkonäön muutoksia haavana itsetunnolle: Kun en ole enää sama kuin ennen, mikä minä nyt olen?
– Sairastuminen merkitsee, että ihminen joutuu pohtimaan identiteettiään uudestaan, Hietanen toteaa.
Pohdintojen ytimestä löytyy usein myös kysymys: Voiko minua kukaan tällaisena rakastaa, kelpaanko kenellekään?
– Osa suree, osa muistelee ulkonäöstään aiemmin saamaansa ihailua ja tekee näin luopumistyötä. Toiset pienentävät menettämänsä asian arvoa: En ole ennenkään tissillä töitä tehnyt.
– Kaikki nämä ovat luvallisia keinoja työstää asioita ja yrittää selviytyä sairauden kanssa, Hietanen sanoo.
Hietasen mukaan häpeän tunne on varsin yleinen, kun ihminen sairastuu. Miten kehtaan enää mennä konserttiin, kun siellä ovat kaikki ne tutut, jotka ovat ennen nähneet minut erinäköisenä?
Tuttavien hämmästelevät katseet voivat ahdistaa.
– Etenkin alussa kaikki tunteet ovat normaaleja, ja ajan mittaan uuteen tilanteeseen myös tottuu ja tunteista pääsee eteenpäin. Kipeät vaiheet voivat myös kypsyttää ihmistä. Moni kokee löytäneensä todellisemman itsensä.
Sairautensa kanssa esiin tulleet julkisuuden henkilöt ovat Hietasen mukaan toisaalta lievittäneet sairastumiseen liittyvää häpeää.
– Silti se on henkilökohtaisesti monelle asia, josta haluaa vaieta tai ainakin tarvitsee aikaa, ennen kuin valmis puhumaan. Tämä on jokaisen oikeus.
Paras peruukki löytyy sovittamalla
Kampaaja Terhi Päivärinta saa asiakkailtaan ensimmäisen yhteydenoton usein heti syöpädiagnoosin kuulemista seuraavana päivänä.
Päivärinta on peruukkien ja hiustenlähdön asiantuntija, joka tekee myös kotikäyntejä ja on aiemmin kouluttanut peruukkiliikkeitä.
– Monelle tulee ihan hirveä kiire peruukin kanssa, vaikka hoidot alkaisivat vasta muutaman viikon päästä. On tavallista, että peruukki halutaan saada jo hyvissä ajoin ennen, kuin hiukset alkavat lähteä, ettei kukaan vain näe kaljua, hän sanoo.
– Toki se helpottaa myös peruukin hankkijaa, kun ehtii nähdä asiakkaan vanhan mallin, Päivärinta toteaa.
Hämeenlinnan seudulla kotikäyntejä tekevä Päivärinta lähtee liikkeelle yleensä kysymällä, onko asiakkaalla peruukeista aiempaa kokemusta.
– Kerron, millaisia malleja on olemassa, ja kysyn, haluaako asiakas kiharaa, suoraa vai raidoitettua hiusta.
Peruukkimalleja on kymmeniä, ja yhtä mallia voi Päivärinnan mukaan olla vaikka 12 värivaihtoehtoa.
– Alan etsiä peruukkia, joka on hyvin lähellä asiakkaan omaa hiustyyliä. Kirjaan asiakkaan toiveet ylös ja tilaan kymmenkunta vaihtoehtoa sovitettavaksi.
Seuraavalla kerralla valitaan sopivin. Yleensä homma on paketissa parissa viikossa.
Peruukki voi säästää turhilta selittelyiltä
Hiustenlähtöön voi Päivärinnan mukaan liittyä paitsi häpeää myös itsensä suojaamisen tarvetta.
– Moni ei halua joutua selittelemään kenellekään, miksi on kalju. Kun sairaus on uusi asia, ympärillä olevat ihmiset saattavat helposti aiheuttaa kaaosta. Peruukin avulla haluaa ehkä välttää kaikkea ylimääräistä, mikä on täysin ymmärrettävää.
Tuoreeltaan diagnoosin kuulemisen jälkeen ajatukset heittävät monesti vielä melkoista mylläkkää. Silloin tarvitaan taitoa kuunnella.
– Aika usein saan kuulla koko diagnoosin. Sanoja ei silloin hirveästi tarvita, Päivärinta sanoo.
– Minun tehtäväni on auttaa ihmistä nimenomaan hiusasioissa ja tsempata yhteisen matkamme ajan. Mutta kyllä tämä työ on muuttanut myös itseäni ja omia arvojani, Päivärinta tunnustaa.
Peruukkien lähtöhinta on yli 200 euroa
Peruukkeja valmistetaan keinokuiduista ja aidoista hiuksista.
Keinokuituiset maksavat noin 200–600 euroa ja aitohiusperuukit 500–2 000 euroa riippuen merkistä sekä peruukin pohjasta ja laadusta.
Sairaanhoitopiireillä on peruukkien korvaamisessa erilaisia käytäntöjä ja korvaussummissa satojen eurojen eroja. Jotkut sairaanhoitopiirit tarjoavat palveluseteleitä, toiset maksusitoumuksen. Palvelusetelillä voi valita itse haluamansa palveluntarjoajan, maksusitoumus velvoittaa valitsemaan sairaanhoitopiirin kilpailuttamista palveluntarjoajista.
Hiusten lahjoittaminen
Omat, pitkät hiuksensa voi lahjoittaa brittiläiselle Little Princess Trust -hyväntekeväisyysjärjestölle, joka valmistuttaa ja lahjoittaa peruukkeja sikäläisille vähävaraisille syöpälapsille.
Lahjoituksen voi tehdä suoraan järjestölle tai Suomessa ainakin helsinkiläisen Hiusextra-liikkeen kautta. Poninhännälle tai letille kiinnitetyt hiukset voi lähettää maksuttomana asiakaspalautuksena liikkeeseen, joka lähettää ne edelleen kirjattuna Britanniaan.
Hämeenlinnalainen Bravehair-yritys valmistaa hiuspäähineitä, joihin omat, leikatut hiukset punotaan tarralla kiinnitettäväksi hiusnauhaksi. Hiuspäähine on yksi täydentävä vaihtoehto peruukeille.
Lähteet: Terhi Päivärinta, Hiusextran Mikko Heinilä, Bravehairin Satu Rautalahti.
