Yksi perjantai-iltapäivä ne soittivat sieltä. Tilauksenne on saapunut, ystävällinen ääni kertoi. Voitte noutaa sen. Ajattelimme, että se olisi mukava saada kotiin viikonlopuksi. Kunnankirjastosta pirauttivat. Kertoivat, että kirja on palautunut edelliseltä lainaajalta. Töiltä en joutanut opusta noutamaan, mutta kerran olivat niin uskomattoman palvelualttiita, pistin miehen asialle. Ja sain viikonloppulukemistoa.
Maaseudun kuntien kirjastoissa on sekin hyvä puoli, että kirjalistojen ykkösiä ei tarvitse jonottaa kuukausitolkulla. Pikalainojen perässä on vähemmän juoksijoita. Ei ole harvinaista, että hetken kuumimman teoksen löytää suoraan hyllystä.
Mieleen painui, kun runsas vuosi sitten piipahdin piskuisessa sivukirjastossa, joka on avoinna vain kahtena päivänä viikosta. Kohtasin hyllyssä nenäni edessä Ranya ElRamlyn Auringon aseman, sen hetken hittikirjan. Toisin kuin vaikkapa Tampereella, missä aikanaan Anna-Leena Härkösen Avoimien ovien päivä pysyi pääkirjasto Metson vilkkaassa kierrossa reilusti yli puoli vuotta ennen osumistaan kohdalleni.
Toisaalta kaupunkikirjastoissa pääsee hekumoimaan paljon laajemmalla tietokonevalikoimalla. Värkkejä on viljalti niin kirjastojen sisäiseen kuin maailmanlaajuiseen tiedonhakuun. Mutta löytyy Ivalonkin kirjastosta niin tehokas kone ja yhteys, että sillä säntää nettiin alta aikayksikön.
Kirjasto on palvelua, jota ei muista arvostaa. Monesti kirjasto saa nököttää rauhassaan, ennen kuin huomaa tarvitsevansa jotain tietoa tai vaikkapa vanhaa kirjaa tai lehteä niin kipeästi, että on pakko astella sisään.
Esimerkiksi harrastuksiin liittyvät teokset kustantavat usein niin huimasti, että on somempi hakea kirjastosta paksu teos täynnä puutarhaneuvoja, kokkivinkkejä tai käsityöohjeita. Puhumattakaan lainastojen lastenkirjojen laajoista määristä. Hyvä kirjasto ja hyvä palvelu säästää hivenen sitä summaa, joka uppoaa kirjakerhojen ja -kauppojen kassoihin. Oman kirjahyllyn sisällön kartuttamisesta ei muodostu olosuhteiden pakko vaan entistä suurempi ilo.
Vuonna 1980 Suomen mantereella toimi runsaat 1 600 yleistä kirjastoa, vuonna 2002 enää vajaat tuhat. Lainojen ja lainaajien määrät ovat sen sijaan kasvaneet selvästi.
Osa kirjastoista on lisäksi vähentänyt aukioloaikoja esimerkiksi lauantaisin. Se on surullista. Iloista sen sijaan ovat Vaalan kunnan supervilkkaat sunnuntaiset aukiolot. Valtakunnallinen keskiarvo on viime vuosina ollut kutakuinkin 20 lainaa vuodessa asukasta kohti, Oulun läänissä muutama laina enemmän. Siis asukasta kohti melkein joka toinen viikko joku laina. Se on paljon se.
Joku hakee sata lainaa puolessa vuodessa, joku kaksi, mutta kaikille palvelu on yhtä tärkeä. Vaikka paljolti menneisyyttä on se, että koululainen astelee käsikirjastoon tonkimaan tietoa esitelmää varten, kirjaston asiantuntijoilta voi joutua hakemaan netin tiedoille täydennystä tai täsmennystä. Eivät kirjastot muutenkaan ole muuttuneet turhiksi rakennuksiksi. Kummasti kertyy kannettavaa, jos satunnaisella käynnillä sattuu tarkemmin tutkimaan hyllyjen sisältöjä.
Ihminen kaipaa lukemista, kuuntelemista, katselemista, ihminen etsii tietoa, taitoja ja elämyksiä, ja monessa kunnassa kirjasto on se ainoa kulttuuripalvelujen tarjoaja.
