Hit­le­rin lem­pi­ku­van­veis­tä­jä kuu­men­taa tun­tei­ta Sak­sas­sa

Kuvanveistäjä Arno Brekerin näyttely Saksassa ei tarjoa väristyksiä, joita pahamaineisen natsitaiteilijan olettaisi herättävän. Silti näyttelyä on vaadittu suljettavaksi. Vai juuri sen takia?

Hitlerin lempikuvanveistäjän Arno Brekerin muotokuvia.
Hitlerin lempikuvanveistäjän Arno Brekerin muotokuvia.

Kuvanveistäjä Arno Brekerin näyttely Saksassa ei tarjoa väristyksiä, joita pahamaineisen natsitaiteilijan olettaisi herättävän. Silti näyttelyä on vaadittu suljettavaksi. Vai juuri sen takia?

Viehättävä pohjoissaksalainen Schwerin on tänä syksynä noussut otsikoihin taidenäyttelyn takia, joka avautui heinäkuun lopulla kaupungin kulttuurikeskuksessa Schleswig-Holstein-Hausissa. Esillä on noin 70 Arno Brekerin tekemää veistosta.

Arno Breker (1900-1991) nousi kansallissosialistien hovikuvanveistäjäksi ja arkkitehti Albert Speerin työtoveriksi 1930-luvulla. Hänen uusklassinen tyylinsä sopi hyvin natsi-ideologian palvelukseen, vaikka natsifilosofi Alfred Rosenberg olikin ehtinyt tuomita Brekerin varhaistuotannon rappiotaiteeksi.

Näyttely on ensimmäinen julkisin varoin toteutettu Brekerin tuotannon esittely Saksassa toisen maailmansodan jälkeen. Breker on yhä hankala tapaus. Teoksista ei ole painettu postikortteja, ja näyttely on myös nimetty harkiten: "Näytteillä keskustelua varten: kuvanveistäjä Arno Breker".

Keskustelua onkin syntynyt. Näyttelyä on syytetty natsitaiteen avoimesta esittelystä. Nyt patsaat todellakin ovat näytillä. Natsiaikaa laajasti käsittelevässä veistosnäyttelyssä Berliinissä vuonna 1983 Brekeriä esiteltiin vain valokuvin.

Näyttelyä on syytetty myös pyrkimyksestä palauttaa Brekerin maine. Tässä on sikäli perää, että Brekeriä on tähän asti pidetty Saksassa esteettisesti ala-arvoisena antitaiteilijana.

Schwerinin näyttelyn kuraattori Rudolf Conrades ei ole hyväksynyt syytöksiä valkopesusta. Hänen mielestään ihmisten on itse annettava päättää, pitävätkö he Brekeriä pelkkänä herooisen kitsin tuottajana vai jopa 1900-luvun suurimpana kuvanveistäjänä, kuten Salvador Dalí on esittänyt.


Günter Grass näyttelyn puolustajia

Näyttelyn sulkemista vaadittiin ennen kuin se oli avautunutkaan. Ajatus Brekerin museokelpoisuudesta oli liikaa esimerkiksi Berliinin taideakatemian johtajalle Klaus Staeckille. Näyttelyn puolustajiin lukeutunut Günter Grass totesi, tietoisena omasta tulevasta paljastuksestaan, että ongelmaa ei ole, kunhan natsitaiteesta annetaan tarpeeksi taustatietoa.

Kolme viikkoa avajaisten jälkeen fasisminvastainen anti-G8-aktivistien joukko valtasi Schleswig-Holstein-Hausin ja vaati näyttelyvieraita poistumaan tilasta. Valtaajat suorittivat "natsitaiteen paketoimistoimenpiteen" käärimällä patsaat talouspaperiin.

Eräät patsaat saivat homo- ja lesbokoodien mukaisen vaatetuksen. Aktivistien mukaan sukupuolirajat rikkova transgender-käsittely ei ainakaan aiheuttaisi mitään vahinkoa.

Aktivistit julistivat "loppua natsitaiteen julkisuudelle" ja vaativat Brekerin pronssisten "herraihmisten" välitöntä sulattamista. Tulot pronssista pitäisi ohjata chileläisten vuorityöläisten lakkokassaan.

Pari päivää myöhemmin tästä performanssista ei näkynyt enää jälkeäkään. Toisaalta näyttelystä ei oikein voi tavoittaa kansallissosialismin henkeäkään. Näyttelyssä on veistoksia Brekerin kaikilta luomiskausilta, alkukauden ekspressiivisistä ihmishahmotelmista sodanjälkeisiin muotokuviin, joita Breker valmisti aina kuolemaansa asti. Infotauluissa Brekerin natsihistoria tietenkin kerrotaan - yhtenä osana hänen pitkää uraansa.


Liittoutuneet tuhosivat valtaosan teoksista

Elokuussa näyttelyä vaadittiin jälleen suljettavaksi. Rappiotaiteeseen erikoistunut taidehistorioitsija Christoph Zuschlag luonnehti "kaunistelevaa" näyttelyä skandaaliksi, ja samoin reagoi kuvataiteilijoiden yhdistys BKK.

Nyt näyttelyn keskeisenä ongelmana pidettiin sitä, että Brekerin natsiajan teokset liitetään liian vaivattomasti osaksi yleiseurooppalaisia taidevirtauksia. Esimerkiksi ranskalainen kuvanveistäjä Auguste Rodin (1840-1917), Brekerin tärkein innoittaja, nostetaan näkyvästi esiin. Tällaista painotusta kriitikot näyttävät pitävän vääränlaisena.

Taidekriitikko Stefan Koldehoff on puolestaan todennut, että Breker-kuva vääristyy, jos esillä on vain vähän natsiajan teoksia. Todellista arviointia ei voi tehdä, kun megalomaaniset veistokset puuttuvat. Koldehoffin vaatimukset ovat kuitenkin kohtuuttomia, sillä liittoutuneet tuhosivat sodan lopussa noin 90 prosenttia Brekerin teoksista.

Suurin esteettinen skandaali näyttääkin olevan nyt se, että pahamaineisen Brekerin ura on saatu sovitettua niinkin kodikkaaseen ja ihmisenkokoiseen tilaan kuin Schleswig-Holstein-Haus.

Kirjoittaja on taiteentutkija.

Breker-näyttely Schleswig-Holstein-talossa (Puschkinstrasse 12, Schwerin) on avoinna 22.10. asti päivittäin kello 10-18.

Ilmoita asiavirheestä