Muinaisen Angkorin temppelit, eläinsuojeluaatteen synty ja 1960-luvun suomalainen opiskelijaradikalismi. Mikä näitä aiheita yhdistää? Ainakin se, että kaikista voi nyt lukea Oulun yliopiston historiatieteen opiskelijoiden uudesta verkkojulkaisusta, Havinasta.
Havinassa omat tutkimusaiheet saa netinlaajuisen yleisön luettavaksi. "On turha istua arkistossa, jos ei tee työtään tiettäväksi", linjaa yliopiston lehtori Reija Satokangas.
"Opinnäyte on surku jättää pöytälaatikkoon pölyttymään. On hyvä, kun sen saa julki", vahvistaa Atte Honkaniemi. Honkaniemi perehtyi Kurikan Museonmäen merkitykseen paikkakunnan rakennusperinteen säilyttäjänä.
Juttuja syntyi historiatieteiden syventävien opintojen opiskelijoille tarjotulla tiedejuttukurssilla, joka koettiin antoisaksi. "Meillä oli älyttömän hyvä keskusteleva porukka", Eveliina Kyllönen kiittelee. Kyllönen kirjoitti Elisabeth Blomqvistista, joka oli tyttöjen ja naisten koulutuksen kehittäjä 1800-luvun Suomessa.
Juttujen pohtiminen yhdessä oli hyödyllistä myös Honkaniemen ja Petri Isoniemen mielestä. "Kirjoittaminen on sinällään samanlaista kuin opinnäytteenkin tekemisessä, mutta palautteen saaminen toisilta auttoi paljon", Suomen monarkiasuunnitelmista kirjoittanut Isoniemi toteaa.
"Tiedejutussa voi kuitenkin oikoa mutkia ja sanoa asioita vapaammin", Honkaniemi lisää. Monen Havinaan kirjoittaneen aiheena oli oma pro gradu -tutkielma, jossa rajoitteena ovat opinnäytetyön tarkat säännöt rakenteesta ja esitystavasta. "Se on normien mukaista työtä", Satokangas kuvaa.
Tiiviimmän esitystavan pohtiminen tutusta aiheesta hyödytti myös kymmenien sivujen mittaisen gradun työstämistä. "Populaarissa jutussakin on tärkeää kiinnostavuus. Oman opinnäytteen tekemistä auttoi, kun samanaikaisesti kirjoitti lyhyempää versiota Havinaan", Kyllönen toteaa.
Tieteen popularisoinnilla on Satokankaan mukaan historian opiskelussa pitkät perinteet. Aiemmin historian oppiaineiden opiskelijat julkaisivat vuosittain Ikkunoita Historiaan -lehteä. Se koostui pääosin opiskelijoiden popularisoiduista proseminaaritutkielmista. Lehti lopetti kuitenkin ilmestymisensä vuonna 2004.
Jatkaja haluttiin verkkoon, koska nettijulkaisun tekeminen kuuluu nykyään monen historioitsijan työtehtäviin. "Halusimme antaa opiskelijoille työelämän valmiuksia", Satokangas perustelee.
Jatkossa Havina ilmestyy kerran vuodessa. Verkkolehden tekoon kytketään Satokankaan mukaan myös opiskelijakongressi ja tilaushistorian kirjoittamisen kurssi. Yhdessä nämä opettavat paljon tieteen kansantajuistamisesta.
"Insinöörin työn tuotos on kone, historioitsijan työn tuotos on teksti - puhuttu tai kirjoitettu", Satokangas vertaa.
Havinaa voi lukea osoitteessa www.oulu.fi/hutk/historia/opiskelu/Havina/
