Vuosi oli 1996, kun Tero Pernu oli elämänsä kannalta merkittävien valintojen äärellä. Pernu tuijotti kurssitarjottimen antimia mietteliäänä, sillä valkolakkia kohden pyrkinyt lukiolainen tarvitsi valikoimaansa soveltavia opintojaksoja.
Pernulla oli kaksi kohtaa täytettävänään: ykkös- ja kakkosvaihtoehto. Ensimmäiseksi valikoitui kiinalainen taistelutaito, taiji. Ykkösvaihtoehdon toteutuminen piti olla satavarmaa, joten Pernu ei vaivannut liikaa päätään toisen kohdan täyttämisellä. Toiseen kohtaan nuorukainen kynäili täysin tuntemattoman brasilialaisen taistelutanssin, capoeiran.
Kuinka ollakaan, Pernu löysi itsensä capoeiratunnilta vastoin kaikkia todennäköisyyksiä. Kurssin vetäjä laittoi VHS-kasetin soittimeen, ja uusi tulokas oli täysin myyty.
– Katsoimme elokuvan nimeltä Capoeira – tappamisen taito. Kun näin siinä tehtyjä temppuja, ajattelin heti, että vau, 38-vuotias Pernu muistelee.
Videon katsominen oli lähtölaukaus koko elämän mittaiselle matkalle. Kokemus karttui, ja muutaman vuoden jälkeen Pernu siirtyi oppilaasta opettajaksi. Yhä edelleen, 22 vuotta myöhemmin, hän vetää harjoituksia innokkaille laji-ihmisille.
Alkusysäyksen antaneen elokuvan nimi on osuva, koska capoeiralla on väkivaltainen historia. 1800- ja 1900-lukujen taitteen Brasiliassa laji kuului kaikkien pahamaineisimpien rikollisten repertoaariin.
Virkavalta teki capoeiran harjoittamisesta rangaistavaa. Kiinnijääneet pidätettiin ja usein heitä myös kidutettiin. Rio de Janeiron poliisipäällikön tapana oli leikata kiinnijääneen hauislihas poikki.
Toisinaan valtio käytti capoeiraa myös hyväkseen. Esimerkiksi Paraguayta vastaan käydyssä sodassa vuosina 1865–1870 brasilialaisten capoeiristojen taidot olivat hyötykäytössä.
Nykyajan capoeira on yhteisöllisyyden perikuva. Se on ystävien yhteistä peliä, tanssin ja fyysisen suorituksen yhteensulautuma, josta verisyys on kaukana.
Capoeiraa pelataan itse soitetun ja lauletun afrobrasilialaisen musiikin tahdissa soittajien muodostaman ringin, rodan, keskellä. Pisteitä ei lasketa voittajan selvittämiseksi, sillä capoeirassa ei etsitä voittajaa.
Itse peli on täynnä onnistumisen ja epäonnistumisen hetkiä. Toista pelaajaa ei pyritä satuttamaan. Rinkiin mennään ja ringistä tullaan kavereina.
– Potku yritetään saada osumaan, mutta ei osuta. Kaveri yritetään kampata, mutta häntä ei vahingoiteta tömäyttämällä takaraivoa lattiaan, vaan pyritään kevyeen pyllähdykseen. Joskus toiselle voi näyttää, että nyt sinulla olisi lähtenyt jalka alta. Tähän kaikkeen pyritään hämäyksillä ja viekkaudella, Pernu kuvailee.
Pernun mukaan capoeiran nimittäminen taistelulajiksi aiheuttaa väärinkäsityksiä lajista tietämättömien keskuudessa. Myös netistä katsotut videot johtavat harhaan.
Jos lajia menee kokeilemaan suurien ennakko-odotusten siivittämänä, voi pettymys iskeä kovaa vasten kasvoja.
– Akrobatian määrä videoissa on ihan suhteetonta. Peliä voi verrata keskusteluun. Liikkeillä ikään kuin kysytään ja vastataan. Hiljalleen voidaan edetä syvälliseen keskusteluun ja jopa väittelyyn.
Oulun capoeirapiirit ovat erikoiset, sillä lajin harrastajamäärää on hankala määritellä.
– Sanotaan vaikka niin, että täällä on 20 harrastajaa kahdessa ryhmässä. Joku saattaa olla vuoden pituisella tauolla, mutta on tulossa heti mukaan, kun vain ennättää, Tero Pernu kertoo.
Kun Pernu meni alkeistunneille 1996, kurssin vetäjän unelmana oli vakiinnuttaa capoeira Oulun alueelle. Hän halusi, että olisi olemassa porukka, johon voisi tarvittaessa mennä pitkänkin tauon jälkeen.
Capoeirassa ei varsinaisesti ole seuroja, on olemassa vain ryhmiä. Oulussa toimii paikallinen Capoeira Força Natural.
– Ryhmän keski-ikä on noussut huomattavasti. Kun olin itse aloittelija, ikähaitari oli noin 14–22. Nyt nuorin on 22 ja vanhin 45 vuotta. Meillä on tosin myös lasten ryhmä, johon vanhempi voi tulla oman jälkikasvunsa kanssa. Siellä käy sylivauvojakin. Capoeira on suunnattu kaikenikäisille.
Pernun mukaan omien kykyjen epäily on ihmisten suurin kynnys lajin pariin tulemiselle. Capoeiraharrastuksen aloittaminen ei edellytä fyysisen kunnon hiomista tappiin asti.
– Eräällä helsinkiläisellä ei ole käsivarsia ollenkaan, mutta hän harrastaa capoeiraa siitä huolimatta. Hän on hyvä esimerkki siitä, että laji on suunnattu aivan kaikille.
Tero Pernu eli Turista
Syntynyt Haukiputaalla 16. tammikuuta 1980.
Asuu avovaimonsa kanssa Oulussa.
Opettajana Capoeira Força Natural Oulun ryhmissä.
Käyttää capoeirassa lempinimeä Turista.
Vapaa-ajallaan pelaa tietokoneella Skyrimiä.
Työskentelee mainosalalla.