Puolalainen toimittaja ja kirjailija Ryszard Kapuscinski kertoi kirjassaan Keisari herkullisia yksityiskohtia Etiopian hallitsijan Haile Selassien (1892-1975) hovista. Esimerkiksi sen, että keisarin koira Lulu sai kuljeskella palatsin juhlasalissa ja virtsata kutsuvieraiden kengille.
Ja sen, että hovissa oli työntekijä, jonka ainoana työnä oli kulkea Lulun perässä ja kuivailla silkkisellä liinalla vieraiden kenkiä.
Tai sen, että oli myös hovimies, jonka ainoana työnä oli asettaa lyhyenlännän keisarin jalkojen alle tyyny, kun tämä istuutui.
Vuoden 2007 alussa kuollut Kapuscinski oli mies, jolle puolalaisten mielestä olisi kuulunut kirjallisuuden Nobel.
Kapuscinski kiersi Puolan tietotoimiston PAP:n kirjeenvaihtajana maailman kriisipesäkkeitä vuodesta 1959 alkaen, kirjoitti hämmästyttäviä ja ainutkertaisen tarkkoja kuvauksia vallankumouksista ja yhteiskuntien murroksista ja näki asioita, joita monet maailman suurimpien lehti- ja tv-yhtiöiden reportterit eivät päässeet näkemään.
Kerrotaan, että hän oli paikan päällä todistamassa 28:aa vallankumousta tai -kaappausta. Hänen kirjojaan on käännetty kymmenille kielille.
Olen lukenut Kapuscinskin kirjoista kaksi, Keisarin lisäksi Imperiumi-nimisen reportaasikokoelman hajoavasta Neuvostoliitosta. Kerrassaan loistokkaita tekstejä, joiden sisältö imee lukijan mukaansa.
Kapuscinskille on kuitenkin käymässä niin kuin monelle suurelle nimelle sen jälkeen kun heistä aika jättää. Alkaa elämäntyön uudelleenarviointi.
Puolalaislehti julkaisi jo keväällä 2007 dokumentteja, joiden mukaan reportteri oli maan kommunistihallinnon kanssa yhteistyötä tehnyt agentti. Mitään merkittäviä dokumentteja hän ei kuitenkaan ollut välittänyt, kerrottiin.
Kapuscinskin toimintaa voi ymmärtääkin. Ilman lupautumista yhteistyöhön hän tuskin olisi päässyt ulkomaille. Ja jos hän ei olisi päässyt ulkomaille, loistavat kirjat olisivat jääneet tekemättä.
Vastikään Kapuscinskistä kerrottiin kuitenkin paljon raskauttavampaa. Kuten Kalevakin uutisoi, Puolassa ilmestynyt elämäkerta kyseenalaistaa monessa kohdin Kapuscinskin tekstien todenperäisyyden.
Elämäkerran toimittajan Artur Domoslawskin mukaan "Kapuscinskilla oli taipumusta raportoida kuulopuheita ja juoruja tarkistamatta niitä". Samoin Domoslavski on todennut, että "mielikuvien ja ilmapiirin luominen merkitsi Kapuscinskille joskus enemmän kuin todellisuus". Käytännössä tuo tarkoittaa, että Kapuscinski lasketteli myös luikuria.
Väitteet ovat nostaneet Puolassa myrskyn. Monen mielestä suurmies on häpäisty.
Domoslavskikaan ei kyseenalaista Kapuscinskin kirjoittajan kykyjä. Hän on vain todennut, että osa Kapuscinskin töistä on pikemminkin kauno- kuin tietokirjallisuutta.
Seuraava kommentti Kapuscinskista on suomalaiselta nettikeskustelijalta: "Mitäs siitä, jos välillä pistelee omiaan. Aina vaan mielenkiintoisempaa."
Onkohan noin? Jos lukijalle esitellään jotain tietokirjan, reportaasin tai dokumentin nimellä, vastaanottajalla on oikeus luottaa siihen, että kirjoittaja on edes pyrkinyt totuuteen. Kapuscinski oli sensaatiomaisen hyvä kirjoittaja muttei ehkä yhtä etevä toimittaja.
Toisaalta koko Kapuscinski-kohu jotenkin sointuu hänen kirjojensa pirtaan: nehän ovat ovat täynnä toinen toistaan yllättävämpiä tietoja ja tapahtumia.
pekka.mikkola@kaleva,fi