Helsinki Tupopöydässä leivottiin maanantaina historiallisen pitkä tuposopimus. Sekä palkansaajarintama että työnantajaleiri kehui sujuvasti kimuranttien vääntöjen jälkeen syntynyttä neuvottelutulosta.
Kaksi ja puoli vuotta kestävän sopimuksen palkankorotusten taso ylittyy niukasti Emu-maiden keskiarvon.
Ensimmäisen 15 kuukauden korotukset ovat kustannusvaikutukseltaan 2,5 prosenttia ja seuraavan 16 kuukauden 2,1 prosenttia. Sopimuskausien venyttämisellä saatiin piilotettua se, että vuodelle 2007 ei sovittu erikseen yleiskorotusta.
Työnantajien ja Akavan vaatimien puhtaasti prosentteina määriteltävien palkankorotusten sijaan päädyttiin ensimmäisenä sopimuspuoliskona jälleen perinteiseen ns. sekalinjaan eli eurojen, senttien ja prosenttien yhdistelmään.
Kesäkuusta 2006 lähtien korotukset ovat sen sijaan prosenttipohjaisia. Ay-liikkeen vaatimaa solidaarisuutta tuovat liitto- ja tasa-arvoerät.
Yrityspotti jäi EK:n haaveeksi
"Tuposopimus muuttui työnantajien haluamaan suuntaan ja palkankorotukset ovat selkeästi prosenttipainotteisia", Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Leif Fagernäs kehui illalla allekirjoitettua neuvottelutulosta.
"Nyt onnistuttiin torjumaan työantajien pyrkimys heikentää palkkaratkaisun solidaarisuutta", SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen (sd.) hehkutti. Ihalainen listasi saavutuksesi sen, että ratkaisuun ei sisälly ohi liittojen jaettavaa yrityskohtaista palkankorotuserää.
Fagernäs piti puutteena sitä, ettei paikallisen sopimuksen suuntaan edetty palkanmuodostuksen osalta. EK:ssa harmiteltiin, ettei laittomien lakkojen torjumiseen löydetty yhteistä näkemystä.
STTK:n puheenjohtajan Mikko Mäenpään (sd.) mukaan palkankorotusten taso ja muoto suosivat keskituloisia, koulutettuja toimihenkilöitä. "Naispalkkaerällä ja samapalkkaisuusohjelmalla myös miesten ja naisten välistä palkkatasoa-arvoa viedään eteenpäin."
Yritykset kestävät
kustannukset
"Yritykset kestävät tämän kokonaisratkaisun oikein hyvin. Sopimus on poikkeuksellisen pitkäaikainen, se antaa vakautta ja tukee työllisyyttä yhdessä hallituksen veroratkaisun kanssa", Fagernäs arvioi.
Työantajien työvoimakustannukset nousevat ensi vuonna yhteensä 3,5 prosenttia, kun mukaan lasketaan sopimuskorotusten lisäksi niin sanotun palkkaperinnön ja liukuman ja sosiaalimaksujen muutokset. Vuonna 2006 kustannusten nousuksi tulee keskimäärin 2,5 prosenttia.
STTK:ssa iloittiin
muutosturvasta
STTK:ssa listattiin tärkeimmäksi saavutukseksi irtisanotun muutosturvan paraneminen, mikä lähti liikkeelle toimihenkilöpuolen aloitteesta. Yhtenä pontimena olivat vuoden takaiset Elisan joukkoirtisanomiset.
Työnantajaleiri taipui lopulta siihen, että irtisanovan yrityksen taloudellinen vastuu kasvaa hiukan irtisanomistilanteessa.
Fagernäs arvioi siitä koituvan työttömyysvakuutusmaksuun alta 0,1 prosentin korotuspaineet. "Kysymys on kuitenkin suhteellisen harvalukuisesta joukosta."
EK torjui ay-liikkeen vaatiman kanneoikeuden, mutta yritysten vastuuta alihankkijoidensa väärinkäytöksistä selvitetään vuoden ajan yhteisissä työryhmissä.
Fagernäsin neuvottelu-
taidot yllättivät
Tuponeuvottelut käytiin lopulta poikkeuksellisen ripeästi. Virallisesti ne alkoivat 2. marraskuuta. EK keskeytti neuvottelut lähes viikoksi bussilakon vuoksi.
Pääneuvottelijat suitsuttivat toisiaan neuvottelujen jälkeen. Ihalainen luonnehti Fagernäsiä "rehdiksi neuvottelijaksi, ei mikään venkoilija."
Fagernäs kuvaili neuvotteluiden ilmapiiriä hyväksi. "Diplomaattina olen tottunut tiukkoihin rutistuksiin."
Ay-konkareille oli yllätys, miten rutinoitunut neuvottelija keväällä uuden työnantajaleirin johdossa aloittanut Fagernäs on. Tupopöydässä selvisi, että entinen idänkauppaneuvottelija Fagernäs on nopeasti sisäistänyt työmarkkinapolitiikan.
Fagernäsin ei pitänyt alunperin olla EK:n pääneuvottelija. Hän hyppäsi neuvotteluin mukaan kaksi viikkoa sitten, kun Etelärannan kokenein työmarkkinaneuvottelija Seppo Riski sairastui.